Sateenkaari

Harrastukseni - voih

Tammikuu 16, 2008 on 5:53 pm | In Yleinen | 15 Comments

Yksin murheenkryyni ja ahdistuksen aihe on harrastukseni. Tai ei siis se itse harrastus, se sopii mulle kuin nenä päähän ja on ollut mulle ihana henkireikä.  Ongelmana on se, että myös x-M käy tuolla harrastuksessa. Eikä siis pelkästään käy, vaan on yksi toiminnan tukipilareista. Niin just, auts. Tutustuimme siis tuolla harrastuksessa.

Mulla on ollut tosi ikävä harrastustani sekä siellä olevia ihmisiä.  Muutama ihminen on mua jo sieltä kaivannut ja kysellyt, että kai olen vielä sinne tulossa. Tuntui kyllä mukavalta, että mua on kaivattu.  Myös ex-M on lähettänyt pari tekstaria ja kysellyt, että olenhan vielä sinne tulossa ja koska aion tulla. Taitaa tuntea olonsa syylliseksi, varsinkin kun tietää, että olen kertaalleen menettänyt harrastukseni eron vuoksi.

Samaan aikaan kun ikävöin harrastustani, niin myös ahdistaa ajatus sinne menemisestä. Joudun näkemään ex-M:n siellä sekä kohtaamaan ihmiset, jotka toivottavasti jo tähän mennessä tietävät, että minä ja ex-M olemme eronneet.  Eiköhän puskaradio ole jo laulanut. En sen kummemmin odota mitään tiedusteluja aiheesta, mutta kuitenkin koen ahdistavaksi sen, että “kaikki tietää”. No, vielä ahdistavampaa tietty olisi jos ne ei tietäisi, koska silloin voisi outoja tilanteita eteen.

Vaan inhottaa kuitenkin ajatus siitä, että ihmiset vaivihkaa seuraa meitä kahta ja miten suhtaudumme toisiimme. Emme kyllä ole tuolla harrastuksessa kauheasti kiehnanneet yhdessä, meillä on ollut siellä ihan omat hengailuporukkamme.  Siinä mielessä sinne on helppo mennä kun on oma porukka, niin ei ole yksin eikä tarvitse roikkua ex-M:ssa.  Olemme silloin eron jälkeen sopineet ex-M kanssa niin, että voimme molemmat tuolla harrastuksessa käydä.  Emmehän kuitenkaan eronneet vihan vallassa. Ensin kyllä mietin, että pidän vaikka puolen vuoden tauon, mutta sitten aloin ajattelemaan, että miksi mun pitää tuokin asia menettää elämästäni.  Olen jo kerran menettänyt rakkaan, pitkäaikaisen harrastukseni edellisen eron yhteydessä. Nyt ei huvita tehdä sitä uudestaan, paitsi jos on ihan pakko.

Pahinta tietenkin on nähdä ex-M,  sehän on kuin suolaa avoimeen haavaan. Toisaalta sitten kun toiminta alkaa, niin en kyllä keskity muuhun kuin itse harrastamiseen, mitään muuta ei siinä kerkiä ajatella.  Kokeilen nyt sitä, että käyn siellä vain harrastamassa ja tapaamassa omia kavereitani. Ex-M:n kanssa en hengaile, toki tervehdin ja säästäkin voi jotain kommentoida.  Uskon, että hän tekee parhaansa, että pystyn siellä käymään. Yrittää olla normaalisti. Ei hänellä ole mitään syytä käyttäytyä ikävästi minua kohtaan eikä minullakaan häntä kohtaan.

Toki pelkään jo etukäteen, että miten minä tämän asian kanssa pärjään. Toisen näkeminen ja läsnäolo on tiukka paikka. Paha paikka voi olla sekin, jos näkee tai kuulee, että ex-M seurustelee jonkun toisen kanssa. Niinhän ne miehet tekee ja jotkut aika piankin.  Tosin olemme tästäkin puhuneet ex-M:n kanssa, niin että tuskin hän ketään nokkani eteen heti tuo. Täytyy vaan toivoa, ettei mahdollinen uusi ole tästä harrastuksesta. En haluaisi, että historia toistaa itseään. Juttelin näistä peloista yhden harrastuskaverini kanssa. Hän totesi, että mun on vaan opittava olemaan paskaakaan välittämättä sen toisen tekemisesta, koska sen asiat eivät enää kuulu minulle. Se myös, että on ihan turha murehtia liikaa etukäteen, varautua kaikkeen toki pitää.  Kaveri sanoi myös, että mietis nyt vähän, että kuinka monta potentiaalia seurustelukumppani tuolla harrastuksessa on. Hän oli sitä mieltä, että ei ketään juuri nyt.  Vähän helpotti hänen pitämänsä saarna, sillä niinhän se on, että on vaan opittava olemaan välittämättä. Jos en opi, niin sitten joudun ehkä tuolta harrastuksesta lähtemään. Tajuan kyllä, että ex-M:lla ja minulla on täysi oikeus tehdä mitä haluamme ja kenen kanssa haluamme, mutta jotenkin toivon, että mitään tuollaista ei tapahtuisi vähään aikaan. Se vaan tuntuisi jotenkin niin loukkaavalta ja siltä, että minua ei ole arvostettu. En nimittäin itse pysty vähään aikaan miettimään edes treffeille menoa. No, joku ilta on sinne harrastukseen mentävä ja edes kokeiltava, että miten se onnistuu. Rohkea rokan syö!