Sateenkaari

Lauantaina tapahtuu…

Äsken puhelin piippasi ja tuli tekstari, ex-M:lta.  Pyysi lauantaina syömään jonnekin ja juttelemaan. Tästä oli puheen tasolla vähän sovittu, että puhutaan vielä asiat selviksi, kun tuo ero oli niin äkkinäinen. Silti vähän yllätti tuo kutsu ja syömään meno, mutta toisaalta ex-M haluaa aina hoitaa asiat asiallisesti ja ystävällisissä merkeissä. Niin joo, siis suostuin pyyntöön, vaikka samaan aikaan epäilyttää ja huolestuttaa.

En nyt siis tiedä tarkkaan, mikä on homman nimi. Pyyntöhän tuli tekstarilla, joten en pysty yhtään arvioimaan millä mielellä tuo pyyntö on lähetetty.  Omat tunteet on ihan sekaisin ja ristiriitaiset. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi se, että ex-M haluaisi uuden alun. Lähinnä varmaan se, että haluaa selittää sanomisiaan ja varmastikin pyytää jotain sanomisia ja tekemisiä anteeksi ja myös yritys helpottaa minun (ja varmasti omaakin)oloani. Helpottaa myös omaa syyllisyyttään ja puhdistaa ilmaa, jotta voitaisiin olla ainakin myöhemmin ystäviä. Jos taas hän olisi sattunut tulemaan katumapäälle, niin minun puolestani täytyy tosiaan nähdä, että hänellä on tapahtunut jokin suuri ahaa-elämys, lamppu syttynyt tämän kaiken suhteen. Samoin myös muutamaan toiminnalliseen asiaan on tultava muutos. No, yksi niistä ainakin on hyvällä alulla eli tupakoinnin lopettaminen ja omasta terveydestä huolehtiminen.  Mutta kuten jo sanoin, en usko, että tästä tulee uusi alku, vaan enemmänkin yritys hyvään lopetukseen.

Muutoksen tuulet puhaltelee

Muutoksen tuulet tosiaan puhaltelee mun elämässä. Nyt niitä pelkäämiäni konkreettisia muutoksia työpaikalla on alkanut tapahtua. Nykyinen esimieheni siirretään toisiin hommiin, mikä on ei minun kannaltani ole hyvä juttu.  Ja uusi tuleva esimieheni, ah mitenkäs sen kauniisti sanoisin, ehkä niin, että odotukset ovat suht negatiivisia. Vituttaa siis! Jotain muutosta on tulossa myös mun työnkuvaan, minkä olen itse tulkinnut niin, että lisää hommia on putoamassa mun niskaan. Samalla palkalla tietenkin. Kun sinänsä tuota siirrettyä esimiestä ei tule kukaan korvaamaan, vaan minä siirryn vaan toisen esimiehen alaisuuteen. Eli tuonkin paikan hommat pitää jonnekin tunkea.

Vaan oma elämäntilanne on sellainen, että tälläisiä muutoksia ei oikein kaipaisi ja jaksaisi juuri nyt. Toki kaipaan tähän työelämään muutosta, mutta en tälläistä, vaan sellaista joka on lähtenyt minusta itsestäni.  Siinä onkin taas yksi pikku projekti: mitä työtä minä haluan tehdä, jotta menisin töihin innokkaana ja motivoituneena. Nyt töihinlähtö on lähinnä raahautumista.  Jotain muutosta on saatava aikaan, kun tuntuu, että tämä työ syö ja kuluttaa minua ihan liikaa.  

Eilen olin taas siellä harrastuksessa. Käyn siellä nyt aika usein, koska nyt on se aika jolloin vielä voin kohottaa kuntoani. Keväämmällä kun allergiakausi alkaa, niin en pysty kuntoani kohottamaan ja yritän silloin vaan pitää itseni kohtuullisessa kunnossa. Jotain positiivista oli eilenkin. Pystyin jo tervehtimään ex-M:aa suht normaalilla naamalla ja jopa nauroin siellä ihan aidosti ja spontaanisti enkä vaan hymissyt toisten mukana. Selkeästi harrastus ja kaverit tuottavat hyvää mieltä, mikä on nyt tarpeen. On ollut niin mukava kuulla porukoilta, että ovat iloisia kun olen taas tullut sinne.