Kauhea ahdistus taas
Tammikuu 24, 2008 on 9:07 am | In Yleinen |Kauhea ahdistus päällä taas. Työnteosta ei meinaa tulla yhtään mitään, en saa mitään kunnollista aikaiseksi. En kerta kaikkiaan pysty keskittymään mihinkään. Ajatukset pyörii sekavana mun päässä. Rinnan päällä tonni kiviä, kädet tärisee. Tekisi mieli vaan häipyä ja kääriytyä vällyihin kotona.
Lauantain tapaaminen ex-M:n kanssa on alkanut tosissaan ahdistamaan. Välillä tuntuu siltä, että kohta peruutan koko tapaamisen. Hetken päästä sitten ajattelen, että ehkä se tapaaminen antaa jonkinlaisen rauhan, selkeän päätöksen koko juttuun. Onneksi sentään sain viime yönä nukuttua, vaikka illalla tulikin muutama itkukohtaus. Tuntuu, että murenen ja olen jäänyt ihan tyhjän päälle. Toki kokemuksesta ja järjellä ajatellen tiedän, että jonain päivänä kaikki on taas paremmin. Nyt vaan kaikki tuntuu painajaiselta, josta en herää.
Kaiken kukkuraksi työasiat stressaavat nyt myös pahasti. Joka tapauksessa alkuvuodesta oli tulossa kiireinen ja tosi haasteellinen. Nyt sitten vielä nämä organisaatiomuutokset kaiken kukkuraksi. Pahinta on kun ei tiedä miten käytännössä muutokset vaikuttavat. Kukaan ei niistä ole vielä mitään sanonut ja tuskinpa pomot itsekään vielä tietävät. Varmaan saa tässä taas yrittää pitää puoliansa ja tapella vastaan, etteivät näännytä minua kaikilla uusilla töillä. Just nyt tietenkin, kun ei ole missään taisteluvireessä. Aikataulutkaan eivät anna kauheasti armoa.
Jotenkin en vaan vieläkään pysty tajuamaan tätä koko juttua. Miten tämä stoori saattoi suistua näin raiteiltaan? Työasiatkin kestäisi, jos vaan olisi se turvallinen kainalo mihin käpertyä. Tuntuu kun eläisin taas samaa painajaista kun kolme vuotta sitten. Tuolloin myös jätettynä, rikkinäisenä ja yt-neuvottelut niskassa. No, nyt ei ole työpaikka vaarassa, vaan olen huolissani omasta jaksamisesta. Eikä paljon auta sekään, että on tuttu painajainen, varsinkaan kun se silloin päättyi pahaan romahdukseen.
7 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Kommentoi
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
32 queries. 0.540 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.
Iso halaus täältä. Kyllä sua nyt koetellaan, ja se mikä näissä eroprosesseissa on niin kamalaa, on juuri tuo tunteiden ailahtelu laidasta laitaan sekunnin varoitusajalla. Muista kuitenkin, että kävi miten hyvänsä, niin sä selviät. Olet selvinnyt ennenkin, ja tulet selviämään nytkin. Tie on pitkä ja kivinen, mutta lopussa alkaa uusi elämä.
Tuo fyysinen oireilu on myös inhottavaa, tuntuu ettei sitä tärinää lopeta mikään muu kuin juuri se oikea ihminen.
Aidosti hengessä mukana ja saman kokeneena toivon, että edes jotenkin voin auttaa näin virtuaalisesti. Täällä ainakin ollaan, vuodata niin paljon kuin tarpeelliseksi näet.
Kommentti unessani — 24.1.2008 #
Kiitos Cherrykatti! Kaikki tuki auttaa ja sanat lohduttaa. Tajuan, että asiat eivät tule olemaan ikuisesti näin, mutta just tätä hetkeä en jaksaisi.
Tuntuu niin epäreilulta kaiken kärsityn jälkeen, että löytää taas itsensä tästä tilanteesta. Kun siitä ei ole niin pitkä aika kun rakensin itselleni jo uuden elämän. Nytkö se pitäisi taas muuttaa, ei vaan nappaa yhtään.
Ja pelottaa, että mistä kaikesta joutuu taas luopumaan. Aina tuntuu, että minä olen se joka saa maksaa, toinen osapuoli tuntuu pääsevän aina helpommalla. En pysty vaan toteamaan, että paska juttu, mutta elämä jatkuu. Satuttaa sekin ajatus, että ehkäpä toinen on vaan helpottunut, että on päässyt musta eroon ja jatkaa kohta vaan eteenpäin uusiin kuvioihin.
Kommentti sade — 24.1.2008 #
Mä niin ymmärrän noi fiilikset. Sitä toivoo, että aika kuluisi nopeesti, toivois, että vois nukkua vaan niin kauan, ku paha olo helpottaa.
Ei todellakaan ole helppoa liimailla särkynyttä kasaan kerta toisensa jälkeen. Eihän kukkavaasikaan, joka on tarpeeksi monta kertaa hajonnut ja paikattu, enää tule ehjäksi kokonaan. Jostain kohtaa puuttuu aina pieni pala.
Kyllä nämä kokemukset jättää jälkensä meihin. Kurjaa ja epäreilua on se, että nämä tilanteet eivät lopulta olleet itselle valinnaisia. Toinen vain päätti, että sun elämäs hajoaa nyt. Noin niinkuin kärjistäen sanottuna.
Kommentti unessani — 24.1.2008 #
Iso halaus täältäkin! Kyllä nuo fiilikset on niin tuttuja. Ja se, että tuo työasiakin tuossa vielä painaa juuri kun ei ole yhtään voimia taisteluun. Sulla on kyllä rankat ajat, ei voi muuta sanoa. Cherrycat tuossa oikeastaan sanoikin jo kaiken mitä omaan mieleenikin nousi.
Ja noista vaihtelevista fiiliksistä; parasta kun antaa itselleen luvan tuntea ne kaikki tunteet mitä päähän pälkähtää, eikä yritä väkisin dumpata itkua pois jos itkettää, eikä tunne oloaan jotenkin huonoksi ja heikkoluonteiseksi sen takia että mieliala on yhtä vuoristorataa. Antaa kaikkien tunteiden tulla ja mennä. Sitä mä olen monesti joutunut itselleni tolkuttamaan. Että mulla on lupa siihen että mielipiteet ja -alat heittelehtii ihan laidasta laitaan. Että se on ok.
Täällä ollaan ruudun toisella puolella valmiina ottamaan kaikki vuodatus vastaan!
Kommentti Anis — 24.1.2008 #
Kiitos Cherrycat ja Anis! Ihanaa kun olette siellä ruudun toisessa päässä
Erosta on nyt kulunut suunnilleen kuukausi. Miten yksi kuukausi voi olla näin tuskaisen pitkä. Viime syksy kun sujahti hirveää vauhtia ohi. Tuntui, että oli koko ajan jotain tekemistä ja kiire kiire kiire. Nyt tuntuu, että ei ole kuin aikaa ja eikä mitään järkevää tekemistä.
Kaveritkin (muut kuin te ihanat virtuaalit) tuntuvat unohtaneen kokonaan. Kukaan ei soita eikä pyydä mihinkään (siis juuri koskaan). Kaikki elävät omaa kiireistä elämäänsä. No, en ole itsekään jaksanut kauheasti yhteyttä pitää, kun kaikki tuntuvat suhtautuvan niin kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan. Yksinäinen olo.
Olen kanssa antanut luvan itselleni surra ja voida huonosti jne, no kohtuuden rajoissa, mutta ei täällä työpaikalla. Tosin tää päivä on mennyt aika harakoille ja sekin harmittaa ja siitä tuntee syyllisyyttä. Varsinkin nyt pitäisi olla tikkana näiden muutosten kanssa, mutta ainut fiilis on, että paskatko mua kiinnostaa. Tekis mieli sanoa itsensä irti, mutta tietenkään en voi.
Tiedän kyllä että tämä pahin sureminen menee ohi muutamassa kuukaudessa ja eläminen alkaa taas kiinnostaa ja varmasti tulee jotain uutta kivaa. No, mulle tuli edellisen eron jälkeen jotain uutta kivaa ja senkin sitten nyt menetin. Ei luo ihan hirveesti luottamusta elämään… Voi hitto miten masentavaa tekstiä, mutta tältä musta tuntuu just nyt
Kommentti Sade — 24.1.2008 #
Uusia löytöretkiä ja kivoja asioita elämääsi toivotan!
Kommentti dolce — 24.1.2008 #
Sinut on haastettu, haaste blogissani
Kommentti Anis — 24.1.2008 #