Sateenkaari

Juttelut :(

Tapasin tänään ex-M:n, oli vähän vaisu tunnelma. Syötiin yhdessä ja istuttiin sen jälkeen alas lasilliselle. Ja puhuttiin tietysti. Ex-M kertoi mitkä asiat ovat hänen mieltään painaneet ja miksi joulun jälkeinen “räjähdys” tapahtui. Kerroin minua vaivanneet asiat ja sen että minusta tuntuu, että häntä saattaa vaivata vielä jotkut vanhat asiat. Sanoi, että se on mahdollista ja että hänen täytyy miettiä sitä. En kuitenkaan saanut selvyyttä, miten voimakkaat tunteet hänellä on. Jotain täytyy olla, että vaivautuu keskustelemaan.  Muutenhan sitä voisi kävellä pois vaan ja jatkaa elämäänsä.  Ahdistaa tuollainen epämääräisyys.  Itselläni kun asia on aika selvä: joko rakastan tai sitten en. Ei siltä väliltä. Ja jos rakastan, niin teen kaikkeni, että homma saadaan toimimaan. Vaikea motivoitua, kun toinen ei sano mitään selvää, vaikka asiasta kysyy. Itse tulkitsen tuon negatiiviseksi, mutta voihan myös olla, että toinen osapuoli ei uskalla sanoa liikaa. En tiedä. Mun uskollinen tyhmä sydämeni rakastaa silti. Toivottavasti ei yksipuolisesti.

Sen verran on kuitenkin sovittu, että nyt ollaan tauolla ja selvitetään asioita. Eikä ketään muuta sekoiteta kuvioihin, vaan annetaan aikaa itsellemme ja tämän asian selvittelylle. Varmaankin kumpikin tarvitsee aikaa tehdäkseen selvää tunteistaan ja ajatuksistaan. Löysässä hirressä roikun siis, tyhmä kuin olen :(  Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki toivo on mennyttä. En pysty kääntämään tätä positiiviseksi, ehkä olen vaan liian väsynyt. Ex-M:lta tuli vielä tekstari, jossa se kiitti jutteluista ja toivoi, että se auttaisi meitä ymmärtämään toisiamme paremmin kun seuraavan kerran tapaamme.  Niin ja pyysi olemaan vahva.  Kiitin myös jutteluista ja sanoin, että olen yrittänyt yli 3 vuotta olla vahva, mutta nyt en enää jaksa olla. Tuntuu vaan, että en jaksa mitään ja rinnassa asuu ahdistus. Itkettää.

Mäkin sitten

Anis haasteli blogissaan kaikki lukijat listaamaan 5 kaunista asiaa itsestään. Käyn sitten hommaan kiinni. Voihan se olla hyvä varsinkin nyt, kun mieli on ollut maassa. Tässä tulee:

• Silmät, tummansiniset ja melko suuret. Ihan aito väri eikä peräisin piilareista kuten monet on luulleet. Onpa joku niitä kutsunut noidan silmiksikin…
• Hymy, tarttuva. Pitäisi vaan taas muistaa hymyillä useimmin.
• Kädet, pienet, pitkäsormiset ja kaarevat kynnet. Pehmeät, joten miehet tarttuvat aina käsiin kiinni.
• Peppu, pieni ja kohtuullisen napakka (ainaskin omasta mielestä). Voiko naisen peppu olla koskaan liian pieni???
• Pehmeä  iho, kehua on tullut.  Tosin kerran ulkomailla eräs mieshieroja kehui tästä aiheesta. Yäk, ei tuntunut ihan hirveän kivalta. Päätin, etten sille hierojalle ainakaan mene enää ikinä, jotain rajaa kommenteissakin pitää olla.

No ihan kiva, että nippa nappa löytyi 5 kohtaa. Ei sitä nyt sitten olla mikään täysi monsteri, jota lapsetkin ja eläimet pakenee Musta vaan olisi niin kiva saada kehuja mun luonteesta eikä ulkonäöstä, siis niinkuin periaatteessa. Mieluimmin kuulisin, että olen mukava tyyppi kuin että sullahan on hyvät perät. Tajuutte varmaan mitä tarkoitan.

Nyt alkaa hermostuminen nousemaan vähitellen, kun illan tapaaminen lähestyy. On jotenkin niin väsynyt olo ja ajatukset ihan sekaisin. Epävarmuus on raastavaa ja kuluttaa voimia…. Raportoin sitten myöhemmin, menee ehkäpä sunnuntain puolelle.