Maanantain mietteitä
Tammikuu 28, 2008 on 7:14 am | In Yleinen |Lauantain keskustelun jälkeen olo on vähän rauhoittunut. Lauantai-iltana oli melkoisen tuskainen olo, mutta nyt on vähän tasaantunut. Eilen näin ex-M:n harrastuksessa ja se tervehti iloisella hymyllä mua. Ehkä senkin taakka on vähän keventynyt.
Vaikka olo on vähän rauhoittunut, niin siltikin olen enemmän tappiomielialalla kuin uskoisin, että tästä vielä tulee jotain. Erotyö siis jatkuu, vaikka pieni toivo on mielessä, että asiat vielä järjestyisivät. Mitään uutta tapaamista ei ole sovittu, mutta ehkä sellainen vielä ilmaantuu lähitulevaisuudessa.
Kuitenkin tuntuu, että ei ex-M:n tunteet ja odotukset ole ihan täysin kadonneet, vaikka se onkin jonkin verran etäinen. No, olenhan mäkin tietenkin tässä tilanteessa etäinen. Lauantaina ex-M kyseli mun ystävistä. Sanoin, että mun ystävät eivät ole pahemmin olleet kiinnostuneita mun erosta ja on ollut vähän hylätty olo. En siis tarkoita teitä virtuaaliystäviä, vaan noita muita. Joka tapauksessa tuota sanoessani mulla tuli kyyneleet silmiin ja siinä sekunnissa ex-M otti mua kädestä kiinni ja lohdutti. Ymmärsin rivien välistä, että sekin on tuntenut olonsa tosi yksinäiseksi.
Ei tässä auta kuin jonkin aikaa ottaa päivä kerrallaan. Täytyy saada myös työasiat jotenkin järjestykseen. Toivottavasti joku pomo nyt tällä viikolla edes kertoo, miten tarkalleen tämä muutos vaikuttaa mun työhön. Näköjään on sangen epämääräistä sekä työssä että yksityiselämässä, ihme vellomista…
3 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Kommentoi
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
18 queries. 1.772 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.
Kenkku tilanne kyllä sulla, kun ei tiedä että mihin suuntaan noita ajatuksia ja tunteita lähtisi nyt prosessoimaan. Jatkuuko suhde vai onko ero sittenkin lopullinen.
Ex-M ilmoitti selvin sanoin haluavansa erota ja sä aloit työstämään asiaa luonnollisesti siltä pohjalta, mutta sitten kohta perään mies tavallaan ilmoittaakin, ettei sittenkään tiedä oliko ero hyvä ajatus, muttei voi antaa sinulle kuitenkaan mitään takeita tai varmuutta mistään. Ei kunnolla ole ilmeisesti tuonut edes tunteitaan sinua kohtaan selväksi. En voi välttyä ajattelemasta, että tuo venkoileminen ei ole kovin reilua sinua kohtaan. Olisi ollut reilua ex-M:ltä työstää asia ensin valmiiksi omien korviensa välissä; miettiä että mitä haluaa ja minkälaiseen suhteeseen on valmis ja mitä voi sinulle tarjota, ennen kuin otti yhteyttä noissa merkeissä.
Kuulostan varmaan aika tylyltä ex-M:ä kohtaan tällä kommentillani, mutta olen vain itse niin lopen kyllästynyt näihin tyyppeihin, jotka saavat (vaikkakin tahtomattaan ja sinänsä vilpittömillä mielin) paljon pahaa aikaiseksi sillä, etteivät tiedä mitä haluavat, mutta roikottavat toista siinä sitten emotionaalisesti mukana ihmettelemässä. Toivottavasti en pahoittanut kauhesti mieltäsi olemalla näin jyrkkä - ja toivotaan toki että asia alkaa seljetä!
Jaksamisia!
Kommentti Anis — 28.1.2008 #
Aamen ja halleluja!
Anis vei kyllä taas kaikki sanat suustani. Tuo venkoilu on nimittäin pahinta mitä nämä miehet voivat naiselle tehdä. Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa. Tuntuu että näitä nykyajan miehiä vaivaa päättämättömyys. Ihan kun nämä miehet eivät ole itsellekään selvittäneet mitä oikein haluavat elämältä, naiselta…
Päivä kerrallaan, askel askeleelta. Paljon halauksia ja jaksamista täältä!
Kommentti voimissain — 28.1.2008 #
Kiitos Anis ja Voimissain. Takeita ei ole kuin siitä, että asioita selvitetään, mutta lopputuloksesta ja aikataulusta ei ole tietoakaan. Inhoan itse venkoilua ja on ihan oikein todeta ja olen samaa mieltä, että se ei ole reilua. Kai tossa venkoilussa oli kyse myös minun selviytymisestä (näki että olen huonona ja onneton) ja toisaalta menettämisen pelosta (jos joku mut vaikka kaappaa matkaansa), niin että asiat eivät vielä ole hänellekään selvänä. Itse en kuitenkaan olisi valmis esittämään jotain puolivalmiita juttuja, joten venkoilua on niin vaikea ymmärtää.
Toivottavasti tästä ei tule casea, jossa minä yksipuolisesti joudun päättämään, että koska riittää. Niitähän on maailma täynnä, päättämättömiä miehiä. Plääh, en vaan jaksaisi tätä kaikkea just nyt.
Kommentti Sade — 28.1.2008 #