Kai tämä alkaa olla ohi…
Tammikuu 30, 2008 on 9:44 pm | In Yleinen |Mulla oli sellainen tunne, että ex-M soittaa mulle vielä tänään illalla. Niinhan se soittikin ja kyseli vointia. Oli jotenkin lyhytsanainen ja välttelevä. Toivotteli hyvää viikonloppua ja pikaista paranemista. Aloin sitten ahdistelemaan muutamalla kysymyksellä, että miten kauan tässä tilanteessa roikutaan ja miten tässä nyt edetään. En kyllä saanut oikein tolkkua sen puheista. Sanoi, että mun pitäisi tietää. Sanoin siihen, että enhän mä voi tietää jos et sano mitään. Siihen ex-M vastasi, no että hän soittaa minulle viikonloppuna. Mikä ihme siinä voi olla, että ei voi asioita sanoa suoraan? En vaan tajua…
No, alkaa varmaan olla selvää, että tää juttu on nyt tässä. Mitä muutakaan toi välttely voi tarkoittaa. En vaan tajua miksi sitten tähän piti sopia toi taukojuttu. Miksi piti antaa jotain toivoa? Viikonloppuna tähän on saatava selvyys, ei enää kiemurtelua ja venkoilua. Jos en mitään selvää vastausta saa, niin sitten joudun tämän asian varmaan viemään päätökseen. Ehkä se onkin se mitä ex-M toivoo, että minä vapautan hänet vastuusta ja syyllisyydestä.
11 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Kommentoi
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
32 queries. 0.529 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.
Pöh, en oikein ymmärrä tuota ex-M:ää…
Piru periköön kaikki miehet
Kommentti dolce — 30.1.2008 #
Voi Dolce, on teitä kunnon miehiäkin! En mäkään ymmärrä ex-M:aa ja musta tuntuu, että sekään ei tajua itseään… on vaan ahdistunut.
Kommentti sade — 30.1.2008 #
Onpa kyllä tosiaan kummaa touhua. Joo, ei tuota tilannetta nyt ole varmaan syytä kauaa riiputtaa ilmassa. Ellei Ex-M saa ilmaistua asiaansa, niin kai sinun täytyy sitten vain vetää siitä johtopäätöksesi. Ei tässä kyllä oikein sanat riitä kertomaan, miten pahoillani ja ihmeissäni sun puolestasi olen!
Kommentti Anis — 30.1.2008 #
Kiitos Anis. Ei tässä pysty oikein mitään positiivista kuvittelemaan ja itseään huijaamaan. Viikonloppuun asti odotan ja silloin haluan tilanteen selvittää. Tiedän, että olen ex-M:lle tärkeä ihminen, niin siksi ihmettelenkin tälläistä käytöstä. Jos toisesta välittää, niin silloin kertoo totuuden eikä käy mitään viivyttelytaistelua.
Uskon, että hän on valtavan ahdistuksen vallassa, miettii yökaudet ja eikä nuku. Näin on ainakin ollut aikaisemmin. Toivon, että meille molemmille löytyy rauha elämään, olemme varmasti jo kärsineet tarpeeksi.
Kommentti sade — 30.1.2008 #
Parempi saada asiat päätökseen kun jatkaa ainaista jossittelua. Loppujen lopuksi se on helpoin ja kivuttomin tapa kaikille osapuolille. Vaikkakin se kirpaisee ja kovasti.
Kommentti voimissain — 30.1.2008 #
Voimissain, olen ihan samaa mieltä. Epävarmuus on tuskallista ja toivotonta, joku päätös pitää saada. Surullista on se, että välitämme toisistamme paljon, mutta emme saa juttua toimimaan. Se tuntuu niin epäreilulta. Helpompaa olisi, jos riideltäisiin ja inhottaisiin toisiamme.
Kommentti sade — 30.1.2008 #
No jopas nyt….mä jotenkin kuitenkin jäin siihen käsitykseen, että ex-M tosissaan halusi taukoa, eikä eroa. Siis viikonlopun jäljiltä.
Mutta parempi toki kysyä suoraan, missä mennään. Onhan tuo tosi hajottavaa noin kelluvassa tilanteessa riippua. Ja kun järjestään me ihmiset tahdomme ajatella asiat pahimman kaavan mukaan, niin ne omat ajatukset alkavat tehdä tepposia. Vatvonnan huono puoli
Mittasuhteet hiukan vääristyy, kun ei pääse toisen osapuolen kanssa niitä selvittämään.
Kovasti jaksamisia sekä sydän- että selkäsärkyjen kanssa!
Kommentti unessani — 30.1.2008 #
Kiitos Cherrycat, jaksamista nyt tarvitaan. Mäkin hetken uskoin, että se tosissaan haluaa ratkaista tän parhain päin. Ehkä multa se usko ja kärsivällisyys loppui, kun aloin nyt asioita kysymään. En vaan pysty olemaan ilman mitään konkreettista sopimusta miten edetään ja missä aikataulussa. Kun on tullut roikuttua turhaan väärässä ihmisessä. Aistin vaan ex-M:n puheesta, että se ei oikeasti halua mitään puhua. Eihän asiat vaan voi olla niin vaikeita, jos jotain ihmistä rakastaa ja haluaa sen ihmisen kanssa olla, niin kyllä se pitäisi tietää.
Kommentti sade — 30.1.2008 #
Tuossa on kyllä pointti. Mutta….kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä. Kyllä minäkin aikanaan rakastin avopuolisoani. Vaikka erottiinkin. Minä halusin aikaa. Avokki soitteli joka päivä, milloin itki, milloin raivosi, toisinaan oli asiallinenkin. Lopulta en jaksanut sitä painostusta, vaan muutin takaisin hänen kanssaan, vaikken olisi ollut siihen valmis. Siis halusin yrittää vielä hänen kanssaan, mutta olisi kaivannut hetken itsenäisyyttä, jotta olisin saanut jäsenneltyä oman elämäni ensin. Olin jotenkin sekaisin kaikesta, naimisiin olisi pitänyt mennä ja kaikkea. Jotenkin vaan se painostus, mitä avon puolelta silloin sateli niskaan katkaisi sen kaksiteräisen miekan toisen pään. En halunnut elää sellaisen ihmisen kanssa, joka saneli minun elämäni täysin. Olin kadottanut itseni tuon ihmisen kanssa, ja rehellisesti, vieläkin kokoan niitä minäni kappaleita sieltä täältä.
Ja en nyt missään nimessä tarkoita, että sinä painostaisit ex-M:ää tai muuta, halusin vain kertoa omakohtaisesti, että kyllä voi rakastaa, ihan hemmetistikin, vaikkei juuri sillä hetkellä voi olla yhdessä. Outoa ja monimutkaista, mutta niin se on. Joten älä Sade vielä menetä toivoasi!
Kommentti unessani — 31.1.2008 #
Kiitos Cherrycat kun jaoit kokemuksesi. Pelottaa ihan hirveästi että luovutan liian aikaisin ja yhtä paljon se, että en osaa luovuttaa ajoissa. Pelkään, että parin kuukauden päästä olen taas suremassa. Sen ajankin kun olisi voinut käyttää eron prosessointiin.
Kommentti sade — 31.1.2008 #
Epätietoisuudessa eläminen on kamalaa.Samoin jos joutuu jäämään odottelemaan että millonka se lopullinen päätös tulee.Jaksamista odottamiselle!
Kommentti dulchinea — 31.1.2008 #