Sateenkaari

Eipä mitään ihmeellistä…

Helmikuu 10, 2008 on 8:06 pm | In Yleinen | 7 Comments

Viikonloppu on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Lauantaina olin vanhempien luona saunassa ja syömässä ja tänään vaan siellä muonituksessa.  Muuten aika on mennyt sohvaa kuluttaessa ja telkkaria katsoessa. Onneksi on tullut muutama dvd-boksi hankittua, niin että varmasti riittää katsottavaa. Sääkin on ollut sen verran ikävä, ettei ulkolenkit ole hirveästi innostaneet. Selän tilanne on edelleen sama. Jos en istu, niin tilanne on ihan siedettävä, mutta jos jossain joudun jonkin aikaa istumaan, niin kolotus alkaa heti. Vähän outo fiilis: sunnuntai-ilta eikä joudu valmistautumaan töihin lähtöön.

Sellainen tapahtuma kuin siitepölykauden alku pääsi yllättämään. Perjantaina luin lehdestä, että ensimmäinen siitepölytiedote on julkaistu ja että eteläisemmissä osissa Suomea leppä kukkii jo miedosti. Ihmettelinkin viikolla, että olenko saamassa flunssan, kun nokka oli vähän tukossa ja silmät tuntui hiekkaisilta. Mulla on ollut siitepölyallergia yli 20 vuotta, joten olen kuvitellut osaavani haistaa kun kevät alkaa ja on aika aloittaa lääkitys. No, tämä ns. talvi on ollut niin outo, että ei ihme, että kausi alkaa kuukauden liian ajoissa ja tosissaan tuota “kevään hajua”, sulaneen maan hajua ei ole tullut.  Se haju on mulla ollut merkkinä siitä, että nyt pitää aloittaa lääkitys, koska kukinta alkaa tuosta hajusta 2-3 viikon sisään. Tänä vuonna menin ihan lankaan. Hain apteekista kunnon arsenaalin lääkkeitä, vaikka eihän oireet vielä ole kuin lievät. Kuulemma muutama muukin oli farmaseutin mukaan ollut samalla asialla. Löytyykö kohtalotovereita?

Tuossa varmaan kuukausi sitten valittelin, että en näe mitään unia. No, nyt tuntuu, että joka yö niitä näen. Buranan ansiotako kenties? Yksi kertomisen arvoinen uni oli, se että näin unta meidän blogilaisten tapaamisesta.  Siellä oli ihan hirveästi porukkaa, monta kymmentä ihmistä. Lienee sana levinnyt Ensinnäkin outoa oli se, että tunnistin heti kaksi ihmistä sieltä. Paikalla oli eräs lukioaikainen luokkakaveri ja sitten yksi opiskelukaveri. Nyt muuten tajusin, että heillä on täsmälleen sama etunimi (jos sillä nyt on jotain väliä). Kuitenkin oli kummallista, että oikeasti sinne sattui tuttuja, kun siitähän juuri oli puhetta, että jos tapaamisessa tulee vastaan joku tuttu (siis tosielämästä). Toinen outo juttu oli se, että kukaan ei esittäytynyt, joten en tiennyt, kuka on kukin. Sitten tämän lukioaikaisen tuttavani kuvittelin tunnistaneeni Anikseksi, kun tämä tyttö on mallia siro. Muistan vaan ihmetelleeni, että eikös Aniksella pitänyt olla tummat hiukset, kun tällä tytöllä oli vaaleanruskeat hiukset. Siellä oli muuten 3 miestäkin ja mietin, että kukahan noista on Dolce.  Cherrycat ja Voimissain, teitä yritin myös kiivaasti tunnistaa.  Sitä en vaan tajunnut, että miksi ei vain voinut kysyä, että kuka on kukin. Mitään sen kummenpaa ei unessa tapahtunut. Ihmiset pyörivät ympäriinsä kuin puolukat ja minä vaan ihmettelin.  Hassu uni joka tapauksessa