Hengissä ollaan
Helmikuu 18, 2008 on 5:59 pm | In Yleinen |En ole jaksanut pahemmin viettää aikaa koneella, kirjoitella blogia tai kommentoida muille. Viikonloppu meni totaalisessa väsymyksessä. Tein enkat nukkumisessa: vedin sikeitä 14 tuntia putkeen. Särkylääke-antihistamiini cocktail taitaa olla mulle liian tuju paukku, kun nukuttaa niin hirveästi eikä meinaa saada mitään aikaseksi. Tänään jätin särkylääkkeen pois ja onkin ollut vähän virkumpi fiilis. Onneksi särkyä ei juuri olekaan, niin tosiaan voin olla ilman lääkettä. Lekuri nyt varmaan olis toista mieltä… Selkä tuntuu ehkä aavistuksen paremmalta, mutta siltikään ei voi hetkeä kauemmin istua. Tämä viikko on vielä sairaslomaa ja seuraava lääkäri ensi viikon maanantaina. Vähän pahoin pelkään, että sairasloma jatkuu. Keskiviikkona menen uudelleen selkähoitoon. Alkaa olla nimittäin koko kroppa aika kipeä 
Anis blogissaan kirjoitteli, että oli katsonut leffan Musta jää. Katsoin itse myös ton elokuvan lauantaina. Tuntui pettäjäukon toiminta niin läpinäkyvältä ja tyypilliseltä. Teki mieli huutaa sille leffan tytölle, että juokse pakoon, ei se aio erota. Tai ylipäätään häivy tuollaisen tyypin läheisyydestä. Sitä jäin miettimään taas kerran, että miten sitä on voinut olla niin kuuro ja sokea. Hyväuskoinen. Ilmeisesti kaikki piti kokea itse ja kantapään kautta. Vaikka oman tarinan loppu oli ruma, mutta ei onneksi sentään sellainen kuin tuossa elokuvassa.
Tosissaan on tullut katsottua telkkaria tai lähinnä dvd-boxilta sarjoja tuntikausia päivässä. Tuntuu jo siltä, että oma elämä on kadonnut jonnekin ja elän noiden tv-hahmojen elämää. Ainakin niiden elämässä tapahtuu jotain. Itselläni ei ole mitään eroa onko arkipäivä vai viikonloppu, elämä on vaan tätä samaa. Taisteluväsymystä ilmassa. No, tänään sain sentään varovasti vähän siivottua, kun ei ollut enää niin lörppä olo.
Ex-M rintamalla on pidetty muutaman päivän välein yhteyttä puhelimitse tai tekstarilla. Ollaan puhuttu kaikkea ihan yleisellä tasolla, mutta ei juurikaan meistä kahdesta. Tällä viikolla, mahdollisesti tulevana viikonloppuna oli tarkoitus tavata nokikkain. Mitään ei ole vielä tarkemmin sovittu, joten saa nähdä tuleeko siitä mitään. En tiedä mitä ajattelisin, en uskalla toivoa, mutta en jaksa luopuakaan vielä.
7 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Kommentoi
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
32 queries. 0.581 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.
Hei, kiva kuulla sun kuulumisia taas pitkästä aikaa. Toivottavasti toi sun selkäsi tulee nyt kuntoon. Itse sain vihdoin ja viimein lähettään fysiatrille, kun lääkärit totesivat kyvyttömyytensä hoitaa, mun selkävaivoja. Jos sä mietit tota sun ja Ex-M:n tilannetta realistisesti niin mitä luulet, että siinä tulee käymään? Onko toivoa siis vielä jäljellä vai roikutaanko siinä ehkä tilassa? Mä niin toivoisin koko sydämestäni, että saisitte asiat sovittua parhain päin!
Hyvää viikon jatkoa ja voi hyvin.
Kommentti voimissain — 19.2.2008 #
Samat sanat, kiva kuulla kuulumisiasi, vaikkakin soisin jo selkäsi parantuvan!
Mä mietin myös sitä Mustaa jäätä katsoessani, että näyttikö meidänkin suhde ulkopuolisen silmin katsottuna samanlaiselta kuin se tarina siinä..? Näytti varmaan. Yököttävää, typerää ja toivotonta.
Kommentti Anis — 19.2.2008 #
Voimissain: Jotain pientä paranemista on huomattavissa. Huomenna menen jälleen osteopaatin käsittelyyn, kun myös koko kroppa tuntuu kipeaältä. Sitä on tullut könötettyä liikaa paikallaan ja nukuttua ylipitkiä öitä. En ihan usko kuitenkaan että ensi viikolla pystyisin jo töihin menemään.
Mulla ei ole hirveästi luottoa lääkäreiden kykyihin diagnostisoida selkävaivoja. Osteopaatti kun löysi hetkessä kohdan mistä kiikastaa, vaikka eihän sekään pysty ihmeitä tekemään, vaan hoitamaan vähitellen. Ja se mistä tykkään osteopaatin hoidossa on se, että koko kroppaa hoidetaan eikä vaan sitä kipeää kohtaa. Lääkäreiltä kun unohtuu yleensä kokonaisuus…
Ex-M tilanteesta sen verran, että me tavataan tän viikon perjantaina täällä mun luona, koska en oikein pysty lähtemään ulos syömään tms. kun istuminen on hankalaa. Uskon ja toivon että ex-M on asioita miettinyt ja erityisesti niistä vanhoista asioista pääsemistä. Selvää on, että ei voida vaan jatkaa siitä missä oltiin, kyllä tämä juttu vaatii selvittelyä ja muutoksia meidän kummankin osalta. Pitäkää peukkuja!
Anis: Vähän pahoin pelkään, että ulkopuolisten silmin tollaset jutut tosissaan näyttää typeriltä. Varmasti oma juttunikin. Sitä luulee,että oma tarina on jotenkin ainutlaatuinen. Sama näytelmä, mutta eri näyttelijät. Se mikä siinä oli ainutlaatuista, että rakastin (ainakin luulin niin) jotain ihmistä niin syvästi ja sitten toisaalta oma sokeuteni ja typeryyteni. Muuten koko juttu olikin sitten aika tusinatavaraa kaikkinen selityksineen. Sitä ei silloin vaan tajunnut, mutta nyt kun on näitä teidän muiden juttuja lukenut, niin huomaa kyllä että samanlaista kamaa ne on
Kommentti Sade — 19.2.2008 #
Niinpä, itsellehän se tietysti oli ihan uniikkia niine syvine tunteineen. Voi voi
Kommentti Anis — 19.2.2008 #
Blogillesi on myönnetty kunniamerkki, löytyy mun blogistani
Kommentti Anis — 21.2.2008 #
Tsemppiä selän ’selätykseen’. Ja erityisesti onnea tapaamiseenne ex-M:n kanssa!
Noihin ‘Mustan jään’ aiheuttamiin fiiliksiinne on pakko todeta omista kokemuksista, että kyllähän se rakastunut ihmienen on yksi maailman hölmöimmistä olennoista. Ei näe tilannetta ollenkaan realistisesti. Mutta toisaalta: jos ihminen on suurimman osan elämästään aika järkevä, miksei sille voisi sallia jonkin vaaleanpunaisenkin kauden aina välillä? Harvoin siitä tulee sellaisia vaurioita, ettei niistä muutamassa vuodessa selviä.
Kommentti dolce — 21.2.2008 #
Kiitos Anis! Kävin jo kurkkaamassa
Dolce: Kyllä varattuun rakastunut on maailman hölmöin. Kyllä tollaisesta suhteesta tulee vaurioita, joita itsekin on tullut hoideltua muutama vuosi. Ei mikään suhde ole kyllä sen arvoinen.
Kommentti Sade — 21.2.2008 #