Lisää saikkua
Helmikuu 25, 2008 on 2:49 pm | In Yleinen |Tänään menin sitten käymään töissä. Sähköposti oli lievästi tukossa. Jotain mun hommia sentään oli tehty, mutta aika paljon on sellaista mitä eivät osaa tehdä. Kävin lääkärin ihmeteltävänä. Vaikka selän/kankun tilanne on vähän parantunut, niin siltikään en pysty tekemään töitä tai siis istumaan. Kaksi viikkoa pamahti lisää sairaslomaa. Auts. Nuo kaksi viikkoa on vielä sentään palkallisia ja sen jälkeen palkka putoaa 70 %:iin (ei kiva). Jos tilanne ei ole parempi kahden viikon päästä, niin sitten lekuri lähettää mut fysiatrille. Voi hittolainen!!! Ensi viikolla joudun varmaan kuitenkin hiippailemaan yhtenä päivänä töihin, kun silloin on muutama hankala homma, jotka mieluimmin teen itse, että ne menevät sitten kanssa oikein.
Ex-M: n kanssa on pidetty yhteyttä puhelimitse. Tarkoituksena on se, että hän tulee taas tällä viikolla kyläilemään. Minä kun en oikein mihinkään pääse. Ei voi mennä edes leffaan tai ulos syömään. Sosiaalinen elämä on kyllä niin nollassa. Eilen kun puhuin Ex-M:n kanssa, niin se oikein ihmetteli, että miten mä perjantaina soitin sille niin myöhään (kun yleensä en siis soittele niin myöhään), siinä yhden aikaan yöllä siis. Soitin siis sellaisen ahdistukohtaus-puhelun. Siitä puhelusta on muuten tarkemmin edellisen postauksen kommenteissa. Se kun on aika harvinaista, että soitan ahdistuspuheluita tai pommitan vaikka tekstareilla. Vahvuustauti vaivaa nääs. Eikä se ole varmaan useasti kuullut mua kunnolla ahistuneenakaan. Joka tapauksessa, sen mielestä ei siis ollut paha juttu, että mä soitin. Jotenkin se koki sen enemmän luottamuksen ja läheisyyden osoitukseksi. Onnistuinpahan rikkomaan edes vähän rajojani, enkä vaan kärvistellyt omissa liemissäni. Pieni papukaija merkki mulle!
11 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Kommentoi
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
22 queries. 0.557 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.
Oijoi, ei ole kiva tilanne tuon selkäsi kanssa. Onneksi se on sentään vähän parantunut. Toivottavasti tuo kaksi viikkoa riittäisi, että pääset jonkinlaiseen työkuntoon. Ja sosiaalisen elämän kuntoon!
Et ole sitten jaksanut raahautua ulos vaikkapa valokuvaamaan (?), nythän on ollut välillä jokunen siedettävä ilmakin.
Kiva, että ex-M jaksaa käydä, saat vähän piristystä.
Kommentti dolce — 25.2.2008 #
Kiitos Dolce. En ole käynyt kuvaamassa
Nyt varmaan alkaa olla viimeiset hetket ennen kuin siitepölykausi käynnistyy toden teolla ja ulkoilu ei ole enää nautinto.
Täytyy varmaan sitten keksia jotain kevyttä siivousprojektia kotina, sellaista missä ei selkää joudu rasittamaan. Ainakin olisi muutama laatikollinen kaikenlaista asiapaperia, jotka voisi pistää parempaan järkkään. Ei vaan ihan hirveästi houkuttele…
Kommentti Sade — 25.2.2008 #
Sekin on totta, että toisinaan heikkouden näyttäminen on ihan paikallaan. Se on nimenomaan luottamuksen ja läheisyyden osoitus toiselle. Toimii tietysti vain sopivasti annosteltuna
Selän suhteen toivottelen edelleen pikaisempaa toipumista. Toivottavasti se kuntoutuu riittävästi tässä parin viikon aikana!
Kommentti Anis — 25.2.2008 #
Kiitos Anis, toivon kanssa, että selkä alkaa tosissaan osoittamaan parantumisen merkkejä. Totakin puhelua muuten mietin pitkään, että kehtaanko soittaa. Tuskin musta tulee maanvaiva
Kommentti Sade — 25.2.2008 #
Hei, mäkin olen tämän mun selkäni kanssa menossa fysiatrille, voidaan vaihdella sitten kokemuksia
Jotain hyvää siis tästäkin kivusta ja särystä. Mä ainakin rupean olemaan apteekin kanta-asiakkaita. Pikaista paranemista sulle toivottelen
Kommentti voimissain — 25.2.2008 #
Pikaista paranemista toivottelen.Toivottavasti kuvissa ei näy mitään vakavaa ja et joudu leikkaukseen.Selkäkivut onkin pahinta mitä voi olla kun se rajoittaa kaiken tekemistä.
Hyvä kun olet exän kanssa saanut välejä parannettua.On edes jotain positiivistakin ilmassa.Tsemppiä lomalla!
Kommentti dulchinea — 26.2.2008 #
Kiitos Voimissain ja Dulchinea! En ihan hirveästi luota lekureihin näissä selkäasiossa. Tosi hyvä kyllä kuulla toisten kokemuksia. Työpaikan lääkäri alkaa olla aika neuvoton ja se kyselikin jo kovasti, että mitä se mun osteopaattini on asiasta sanonut
Onneksi mulla ei ole hirveitä kipuja ja pärjään melkein kokonaan ilman särkylääkkeitä. Tämä siis jos minun ei tarvitse istua. Jos joudun istumaan, niin sitten kyllä alkaa särkemään ja pistämään, tällä hetkellä eniten jalkapöytään ja -pohjaan.
Leikkaus on mulle kyllä vihonviimeinen vaihtoehto. Siksi käynkin tuolla osteopaatilla, joka saa tuloksia aikaan hitaasti mutta varmasti. Ei hänkään mitään ihmeparanemista saa aikaan, kun tälläiset vaan vie aikaa.
Edellisen kerran mulla oli pahoja selkävaivoja kolmisen vuotta sitten, ex-X eron jälkeen siis. Lääkäri on taas ihan ihmeissään, otatti röngten kuvat ja kaikki. Niistä näkyi vaan se, että mun selkä on vahva, nikamavälit säännölliset ja siistit. Ihan priima selkä. Tuossa vaiheessa löysin tuon osteopaatin ja vein kuvat sinne. Hetihän se niistä näki, että seison vinossa, lonkkaluut oli eri korkeudella. Itsekin tuon näin, kun rupesin katsomaan kuvaa. Eivätpä tuota huomanneet röngtenlääkäri eikä yleislääkäri. Tuijottivat vaan luita ja nikamia ja unohtivat kokonaiskuvan. Näin nimittäin jo sitten itsekin peilistä, että en seiso suorassa, toinen hartia on korkeammalla. Kävin hoidossa 10 krt ja vähitellen mun asento (ja vaivat) saatiin korjattua.
Kommentti Sade — 26.2.2008 #
Toivotaan siis, että nämä selkävaivat ovat samanlaista luokkaa. Sitä tarkoitan, että osteopaatin hoidolla menisivät ohi. Mulla oli itselläni suomen yksi parhaita urheilu ortopedejä ja leikkaukset olivat välttämättömiä. Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei noihin lääkäreihin kannata sokeasti luottaa. Tilannehan sun kohdalla vaikuttaa aikas hyvältä, jos ei lääkkeitäkään enää tarvitse käyttää
Kommentti voimissain — 26.2.2008 #
“Jos lääkkeitäkään ei enää tarvitse käyttää”. Voimissain, kröhöm, kai niitä mun pitäisi edelleenkin syödä, siis lääkärin mielestä. Nuo lääkkeet kun vaan väsyttävät ja tekevät veltoksi, rasittavat vatsaa ja jopa ihoakin, niin tässä vaiheessa niitä yritän jo vältellä. Alkuvaiheessa niitä on varmaan hyvä syödä myös siitä syystä, että ne parantavat myös tulehdusta. Olen kapinallinen
Jos joku sanoo, että mun selkää pitäisi leikellä, niin kyllä kanssa sen pitää olla joku huippulekuri. Selkäasioissakin laatu kannattaa…
Kommentti Sade — 26.2.2008 #
Hyvä Sade, kun uskalsit rikkoa omia rajojasi. Minä uskonkin, että jos me kaikki toimisimme niin aika ajoin, voisimme yllättyä siitä, mitä rajojen rikkomisesta seuraa. Siis positiivisesti.
Harmi, että tuo selkäsi nyt kiusoittelee! Pikaista paranemista, ja jaksamista!
Kommentti unessani — 27.2.2008 #
Kiitti Cherrycat! Olen sellainen harkitsija ja vetäytyjä. Harvemmin toimin impulsiivisesti ja rikon rajoja. Täytyy vissiin alkaa opettelemaan, onhan se syvältä, jos elämässä jää asioita saavuttamatta sen takia, että oli liian varovainen (ja kiltti, grrr).
Kommentti Sade — 27.2.2008 #