Sateenkaari

Keskiviikon mietteitä

Helmikuu 27, 2008 on 2:13 pm | In Yleinen | 8 Comments

Tänään olen ollut sen verran aktiivinen, että sain käytettyä itseni kampaajalla. Alkoi nimittäin otsatukka olemaan jöröjukka mallia. Lyhyt käynti vaan, jossa siistittiin pahimmat kakshaaraset. En mitään pidemmän kaavan mukaista sessiota olisikaan pystynyt istumaan.  Hiukset sentään on hyvässä kunnossa Niin ja kasvatusprojekti jatkuu edelleenkin. Nyt mun hiuksia voi jo sanoa pitkiksi, ei enää puolipitkiksi. 

Olen miettinyt yhtä vanhaa ystävääni (naispuolista), jonka kanssa ollaan tunnettu lähes 20 vuotta. Ystäväni on vannoutunut yksineläjä.  Meidän välit on olleet poikki melkein parisen kuukautta. Mitään varsinaista riitaa ei ole ollut, vaan kumpikaan ei ole pitänyt mitään yhteyttä.  Tiedän kyllä, että ystäväni on erittäin kiireinen työnsä ja parin muun mittavan projektin tiimoilta.  Itsekään en ole ottanut yhteyttä, kun jotenkin ystäväni käytös nyt jälkikäteen on tuntunut loukkaavalta.

Tämä ystäväni suhtautui melko nuivasti seurusteluuni ex-M:n kanssa.  Toi melko selkeästi ilmi, ettei pitänyt siitä eikä juurikaan ex-M:stäkään.  Ei sattuneestä syystä sitten juurikaan vietetty yhteistä aikaa. Kun kerroin, että aion esitellä ex-M:n vanhemmilleni, niin ystäväni esitti tosi hämmästynyttä ja taisi vielä kysyäkin, että miksi. Kai nyt miehen esittelen vanhemmilleni,  jos ollaan oltu useampi kuukausi jo kimpassa.  No, kun sitten tuli ero ex-M:sta, niin ystäväni ei suhtautunut asiaan kovinkaan myötätuntoisesti.  Lähinnä totesi, että kai nyt tajuan pysyä tyypistä erossa jatkossa.  Tuolloin kyselin ystävältäni, että tulisiko hän kylään uuden vuoden aattona. Sanoi miettivänsä asiaa ja sitten loppujen lopuksi sanoi, että ei tule, koska hän haluaa siivota kotona kaikessa rauhassa. Joopa. Tiedän kyllä, että kaveri oli ollut reissussa ja muutenkin tosi kiireinen, että kämppä oli varmaan ihan hyrskyn myrskyn. En kuitenkaan olisi pystynyt olemaan noin sydämetön, että olisin sanonut vanhalle ystävälleni (ja vasta eronneelle), että siivoan mieluimmin kun tulen kylään. Jos olisin noin sanonut tälle ystävälleni, niin hän olisi luultavasti suuttunut. Itse olin niin väsynyt, että en jaksanut.

En tajua mikä ystävääni vaivaa nykyään. Hän on muutamassa vuodessa muuttunut niin hankalaksi. Kaiken kun pitäisi mennä juuri niin kuin hän haluaa tai sitten menee herne just nenään.  Ystävienkin pitäisi pomppia juuri hänen aikataulunsa mukaan.  Jos olen vaikka alkuviikosta kysellyt, että onko lauantaina vapaana ja että tehtäisiinkö jotain yhdessä.  Vastaus on aina, että katsotaan sitten loppuviikosta.  Yleensä sitten asia on sopinutkin ja ollaan tavattu. Musta vaan on outoa se, että ei voi koskaan lyödä tapaamista lukkoon. Mua pidetään on hold.  Tuntuu siltä, että kaveri odottelee muutaman päivän, että tuleeko joku parempi tarjous lauantaiksi ja jos ei tule, niin sitten sanoo mulle, että tavataan vaan.  En tajua tollaista. Musta se vaan tuntuu loukkaavalta enkä itse kehtaisi kohdella ketään noin.  Ei mun muut ystävät tee noin, onneksi.