Sateenkaari

Ehkä ensi elämässä…

Huh huh! Nyt kolahti täysillä muhun yksi biisi - nimittäin Johanna Kurkelan Ehkä ensi elämässä. Video tuli Nelosella vähän ennen kuutta ja se tosissaan upposi minuun sanoillaan ja tunnelmallaan. Siitä kun on hetki aikaa, että joku biisi on saanut mut itkemään ja tuo tosissaan sai. 

Video löytyy myös tuubista, jos ette ole tota kuulleet. 

Ehkä ensi elämässä

 Tänään katsettani kaihdat
olet saavuttamaton
puheenaihetta vain vaihdat
sinun paha olla on
jokin mieltäsi nyt painaa
sano rohkeasti vaan
tahdon sisimpäsi tulla tuntemaan

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkäin

Ehkä ensi elämässä
hetkessä niin kiitävässä
voimme olla jälleen näin
sylikkäin

Eipä mitään ihmeellistä…

Viikonloppu on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Lauantaina olin vanhempien luona saunassa ja syömässä ja tänään vaan siellä muonituksessa.  Muuten aika on mennyt sohvaa kuluttaessa ja telkkaria katsoessa. Onneksi on tullut muutama dvd-boksi hankittua, niin että varmasti riittää katsottavaa. Sääkin on ollut sen verran ikävä, ettei ulkolenkit ole hirveästi innostaneet. Selän tilanne on edelleen sama. Jos en istu, niin tilanne on ihan siedettävä, mutta jos jossain joudun jonkin aikaa istumaan, niin kolotus alkaa heti. Vähän outo fiilis: sunnuntai-ilta eikä joudu valmistautumaan töihin lähtöön.

Sellainen tapahtuma kuin siitepölykauden alku pääsi yllättämään. Perjantaina luin lehdestä, että ensimmäinen siitepölytiedote on julkaistu ja että eteläisemmissä osissa Suomea leppä kukkii jo miedosti. Ihmettelinkin viikolla, että olenko saamassa flunssan, kun nokka oli vähän tukossa ja silmät tuntui hiekkaisilta. Mulla on ollut siitepölyallergia yli 20 vuotta, joten olen kuvitellut osaavani haistaa kun kevät alkaa ja on aika aloittaa lääkitys. No, tämä ns. talvi on ollut niin outo, että ei ihme, että kausi alkaa kuukauden liian ajoissa ja tosissaan tuota “kevään hajua”, sulaneen maan hajua ei ole tullut.  Se haju on mulla ollut merkkinä siitä, että nyt pitää aloittaa lääkitys, koska kukinta alkaa tuosta hajusta 2-3 viikon sisään. Tänä vuonna menin ihan lankaan. Hain apteekista kunnon arsenaalin lääkkeitä, vaikka eihän oireet vielä ole kuin lievät. Kuulemma muutama muukin oli farmaseutin mukaan ollut samalla asialla. Löytyykö kohtalotovereita?

Tuossa varmaan kuukausi sitten valittelin, että en näe mitään unia. No, nyt tuntuu, että joka yö niitä näen. Buranan ansiotako kenties? Yksi kertomisen arvoinen uni oli, se että näin unta meidän blogilaisten tapaamisesta.  Siellä oli ihan hirveästi porukkaa, monta kymmentä ihmistä. Lienee sana levinnyt Ensinnäkin outoa oli se, että tunnistin heti kaksi ihmistä sieltä. Paikalla oli eräs lukioaikainen luokkakaveri ja sitten yksi opiskelukaveri. Nyt muuten tajusin, että heillä on täsmälleen sama etunimi (jos sillä nyt on jotain väliä). Kuitenkin oli kummallista, että oikeasti sinne sattui tuttuja, kun siitähän juuri oli puhetta, että jos tapaamisessa tulee vastaan joku tuttu (siis tosielämästä). Toinen outo juttu oli se, että kukaan ei esittäytynyt, joten en tiennyt, kuka on kukin. Sitten tämän lukioaikaisen tuttavani kuvittelin tunnistaneeni Anikseksi, kun tämä tyttö on mallia siro. Muistan vaan ihmetelleeni, että eikös Aniksella pitänyt olla tummat hiukset, kun tällä tytöllä oli vaaleanruskeat hiukset. Siellä oli muuten 3 miestäkin ja mietin, että kukahan noista on Dolce.  Cherrycat ja Voimissain, teitä yritin myös kiivaasti tunnistaa.  Sitä en vaan tajunnut, että miksi ei vain voinut kysyä, että kuka on kukin. Mitään sen kummenpaa ei unessa tapahtunut. Ihmiset pyörivät ympäriinsä kuin puolukat ja minä vaan ihmettelin.  Hassu uni joka tapauksessa

Epätoivo iskee

Tänään olin työpaikalla käymässä tai no, tulihan siinä tehtyä hommia melkein kuusi tuntia. Seisten tai istuen toisella kankulla. Oli pakko, sillä kukaan ei ollut osannut tehdä mun töille mitään kahteen viikkoon. Nyt sain hommat tehtyä sellaiseen malliin, että toiset osaavat niitä jatkaa.  Sain sitten kantapään kautta opetuksenkin, että mun ei tosissaan kannata liian pitkään istua. Menin yhden työkaverin luo käymään ja siellä alkoi yhtäkkiä pyörryttämään. Katse alkoi sumentumaan ja äänet häipymään, huono olo ja kylmä hiki iski pintään. Onneksi ehdin lähimpään tuoliin, etten ainakaan romahtunut lattialle. Työkaveri oli säikähtäneen näköinen ja saattoikin sitten mut omalle paikalleni. Pieni varoitus mulle…

Kävin myös työpaikan lääkärillä. Sain kunnon saarnan työntekemisesta sairaana ja ihmisen korvaamattomuudesta (niin että teidän lukijoiden ei nyt erikseen tarvitse sitä pitää).  Selän ja jalan tilanne ei ole parantunut, joten sairaslomaa kirjoitettiin suoraan 2 viikkoa lisää.  Sitten vaan kotiin homehtumaan ja syömään nappeja.  Nyt voi kuitenkin paremmalla mielellä jäädä kotiin, kun tietää, että jotain pystyvät työpaikalla tekemään. En ole normaalisti mikään uhrautujatyyppi, joka tulee vaikka pää kainalossa töihin, mutta tänään oli pakko saada asioita eteenpäin. Osa kun kun niistä hommista saattaisi aiheuttaa jo taloudellista vahinkoa jos niitä ei hoideta.

Jatkostakaan ei ole mitään tietoa. Jos vaivat ei ole ohi parin viikon päästä, niin sairaslomaa jatketaan.  Magneettikuvaan ei heti lähetetä, koska 9/10 tälläisestä tapauksesta kuulemma paranee ilman mitään varsinaista hoitoa. Sitäpaitsi magneettikuvauksen joutuisin itse maksamaan. Yksityisellä se maksaa maltaita ja julkisella sitä saakin sitten jonottaa hamaan tulevaisuuteen.  Joten alkaa tässä vähitellen epätoivo iskemään. Kaksi viikkoa himassa telkkaria katsellen.  Ei hyvää päivää, kyllä mä olen ennen pitkää jossain lataamossa. Vaikka eihän tässä nyt mikään muukaan auta. Voihan Baskervillen koira!

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta, kiinalaista nimittäin! Nyt alkaa kiinalaisen ajanlaskun mukaan Rotan vuosi 2008! Niin, että jos uuden vuoden lupausten tekeminen unohtui, niin nyt on vielä tilaisuus.

Minulle Rotan vuosi on siis nimikkovuosi. Olen ymmärtänyt niin, että nimikkovuosi ei ole itselle paras mahdollinen ja Rotta-immeisen pitäisi nyt käyttää aina jotain punaista suojatakseen itseään kaikilta ikäviltä tapahtumilta. Näin uskovat kiinalaiset…

Rotan vuonna syntyneitä ihmisiä kuvataan näin:

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta viehätysvoimastaan. Mutta viileyteen kääriytynyt viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa äärimmäistä aggressiivisuutta. He työskentelevät ahkerasti saavuttaakseen päämääränsä ja hankkiakseen omaisuutta. He ovat usein myös henkilöitä, jotka pyrkivät täydellisyyteen. Rotta-ihmiset yleensä  taloudellisia /säästäväisiä. He vihastuvat helposti ja rakastavat juoruamista. He ovat sangen kunnianhimoisia ja useimmiten myös menestyviä.

Muutama kohta tuolta ainakin tuntuu tutulta: viileys, sisäinen agressiivisyys, taloudellisuus, juoruaminen (varmaan erityisesti vatvominen), täydellisyyteen pyrkiminen.  Miksi en vihastu helposti, sitä ominaisuutta kun oli tässä muutamaan kertaan tarvittu

Tämä päivä on ollut edellisten kaltainen. Kävin sentään vanhempien luona ruokinnassa ja höpöttämässä. Selkä on edelleen samassa jamassa, joten saa nähdä mitä doktori-setä perjantaina oikein sanoo. Loppuilta kuluukin varmaan telkkua möllöttäessä.

Kyllästymisen makua

Tämä on kyllä ollut suht deppis päivä. Telkkarin töllötystä pääsääntöisesti ja sitten vääntäydyin lyhyelle kauppareissulle hakemaan Runebergin torttuja.  Ne maistui kyllä aika hyviltä Viime yökin oli huono, sillä selkä vaivasi sen verran, että jouduin tekemään muutamat ylösnousut ja tassuttelut sen takia. Tänään selkä ja jalka ovat olleet selkeästi huonommat. Särkyäkin ilmaantui sen verran, että otin pienet buranatömpsyt. En tajua, miksi menen takapakkia, kun en tietääkseni ole tehnyt mitään lepoa kummenpaa. Tällä hetkellä meikäläisen työhönpaluu ei näytä hirveän todennäköiseltä…

Tuntuu tosissaan siltä, että mun kroppani on pistänyt vähäksi aikaa lapun luukulle. Niinkuin mun kroppani sanoisi, että “Ole sä vaan vahva, mutta mulle riitti.  Mä luovutan ja lepään nyt. ” Toisaalta en jaksa uskoa, että pidemmän päälle tälläinen tylsä makoilu tekisi mulle hyvää.  Jään paitsi harrastuksestakin ja muutamasta ihan kivasta vapaa-ajan tapahtumasta. Työpaikan tilannetta en halua edes ajatella Päämäärätön elämä ja oleskelu ei taida oikein sopia mulle.

Viestittelin ex-M:lle selkäkuulumiset, siis huonot sellaiset. Sitten se soittikin ja oli aika huolissaan. No, ex-M sai mut ainakin parilla kommentillaan nauramaan.  Kielen päällä oli, että pyydän sen kylään. En sitten sanonut mitään. Kun en oikein tiedä, miten tauon kanssa toimitaan.  Se on ainakin sovittu, että pidetään yhteyttä viestein ja soitoin ja sitten on sovittu tapaaminen muutaman viikon päähän. Kun en taukoa haluaisi sössiäkään, kun pieni tauko näyttää molemmille olevan tarpeen. Neuvoja ja mielipiteitä otetaan vastaan….

Kasaria

Olen tässä kuluttanut päivääni tuubissa kuunnellen kasarimusiikkia. Siis musiikkia ajalta kun meikäläinen oli nuori ja vailla huolia ja murheita. Noissa kasaribiiseissä on voimaa, selkeyttä ja niin ja hmm, tiettyä mahtipontisuutta. Niitä on tullut tanssittua koulun diskoissa ja kotibileissä kunnon paatoksella

Ihania kutareita, ne jotka tuli mieleen. Täydentäkää vapaasti:

Every time you go away - Paul Young

Lady in red - Chris De Burgh 

That’s what love is all about - Michael Bolton

Power of love - Jennifer Rush

Take my breath away - Berlin

Eternal flame - The Bangles

Kasariltakin löytyy aikamoista naisenergiaa ja asennetta. Muistatteko nuo pörhökkihiukset, isot korut ja viillot farkuissa (kriittisissä paikoissa tietenkin). Sabrinalta vähän mallia ensi kesän rantaelämään

Touch me - Samantha Fox

Maria Magdalena - Sandra

Boys (Summertime love) - Sabrina 

Täytyy listaan laittaa yksi puppelivideokin, joka silloin oli niin pop ja iiiihana. No, jälkikäteen poitsut ovat osoittautuneet vähän enemmän puppeleiksi kun silloin osasi kuvitellakaan…

Wake me up before you go-go - Wham

Tuli tässä mieleen eka muistoni musiikkivideosta. Taisi olla ohjelma nimeltä Hittimittari ja vuosi 1984 (?).  Ihan oma ohjelma nuorille, jossa esitettiin musavideoita. Ei tarvinnut venailla enää Levyraadin niitä pari ulkomaalaista musavideota. Tosi köyhää oli siis… No, tässä tää ja vieläkin muuten uppoaa toi biisi hyvin:

Self control - Laura Branigan

Tälläinen sattui myös vastaan - kuuluu tuskaosastolle selkeästi. Tuo mieleen vanhat surut, tajuutte varmaan jos kuuntelette.

Lover of Mine - Alannah Myles

Tässä lopuksi pari ihanaa leffabiisia myös, tosin ovat 90-luvulta, mutta ah niin ihania siltikin:

I will always love you - Whitney Houston (Bodyquard)

Everything I do - Bryan Adams (Robin Hood)

Sunnuntaita

Tämä viikonloppu on kyllä ollut tylsistä tylsin. Olen vaan maannut sohvassa (kun istua ei kerran saa) ja katsonut telkkaria ja välillä ollut netissä. Sitten väliajoin ylös ja pientä kävelyä. Boring boring. Tänään kävin vanhempien luona syömässä, että tuli vähän vaihtelua. Ehkä huomenna uskaltautuisi lyhyelle kävelylle, jos ei ole liukasta. Liukastumista tähän ei nyt ainakaan enää tarvita. En siis pysty menemään töihin vieläkään, kun en pysty istumaan. Seisomaan ja kävelemään pystyn aika normaalisti ja särky on kyllä vähentynyt sen verran ettei tarvitse kokoajan nappailla särkylääkettä.  Sairaslomaa on kirjoitettu koko ensi viikko ja lääkäriaika perjantaiksi. Saatan joutua viikolla kerran töissä piipahtamaan, koska muutama homma siellä on pakko laittaa eteenpäin ja neuvoa vierestä, että miten ne tehdään.

Ex-M soitteli tänään ja kyseli tuoreimmat selkäuutiset.  Oli se vähän huolissaan kun kuuli, että joudun edelleen olemaan sairaslomalla.  Ex-M kertoi, että sillä on kaksi seuraavaa viikonloppua kiinni (yksi työkeikka ja kaveri ulkomailta tulee kylään), mutta että noiden jälkeen voitaisiin mennä yhdessä syömään ja juttelemaan.  Tuli ihan hyvä mieli. Ensinnäkin siitä, että se huolehtii ja pitää yhteyttä ja toiseksikin siitä, että se tuntuisi olevan tosissaan tauon ja asioiden selvittelyn suhteen.  Ehkä jotain toivoa on, eikai ex-M:aan vaivautuisi pitämään yhteyttä, jos ei olisi tosissaan.

Ei tässä ole sen kummenpaa raportoitavaa, kun tää mun elämäni nyt pyörii sattuneesta syystä mun ahterini ympärillä No, tänään tulee onneksi oikein klassikko tiirailuohjelma eli missikisat, niin että kai siitä pystyy itselleenkin repimään jotain hupia, “pientä” arvostelua kun ei voita mikään…

Sairaskertomusta

Pääsin vihdoinkin tänään aamupäivällä selkähoitoon. Alaselästä löytyikin aika pahasti lukossa oleva kohta, jota todella varovaisesti availtiin.  No, myös toinen puoli (kunnossa oleva puoli siis) alaselkää oli aika jumissa, kun olen tuota kipeää puolta varonut.  Kankussa tuntunut kipeä ja kova kohta helpottui käsittelyn tuloksena. Särkyä tuntuu jalassa edelleenkin, mutta eihän se särky yleensä heti poistukaan.  Seisoessa olo on jo aika siedettävä, mutta istuminen on vielä myrkkyä. Puolen tunnin bussimatka työpaikalle ei ollut mitään herkkua…

Työpaikalla mulla oli aika lääkärille. Lääkäri ei ollut kauhean innostunut siitä, että olin käynyt hoidossa. Asenne kyllä lieveni kun kerroin, että mitä ja miten oli tehty ja sen että olen tuolla samassa paikassa käynyt monta kertaa aikaisemmin.  Hoito on siis osteopatiaa, siinä ei pahemmin niksautella, vaan enemmänkin kitkutetaan ja nitkutetaan varovaisesti kroppa oikeaan asentoon.  Kyllä noilla lääkäreillä olisi vähän opeteltavaa selkävaivojen tutkimisesta ja hoitamisesta. Samoin asenteissa. Siinä säästettäisiin pitkä penni sairaslomissa ja turhissa tutkimuksissa.

Joka tapauksessa en vielä pysty istumaan, joten lääkäri kirjoitti mulle vielä ensi viikon sairaslomaa ja ensi perjantaiksi uuden lääkärinajan. Vielä se lekuri nimittäin vähän epäilee, että siellä voisi olla jopa välilevyn repeämä.  Ensi viikko varmaan sitten näyttää tilanteen. Nyt seuraavat pari päivää täytyy olla ultravarovainen, ei äkkinäisiä liikkeitä, ei nosteluja, ei istumista, jottei hoidossa tehdyt korjaukset me pilalle.  Uskon itse, että tästä alkaa parantuminen, ainakin niin on käynyt ennen joka kerta hoidon jälkeen. Viime syksyn noidannuoli lähti paranemaan nopeasti kun silloin löytynyt lukko avattiin, ei tosiaankaan olisi mennyt ohi vaan levolla ja buranalla.

Ensi viikolla varmaan sitten näkyy jotain tuloksia. Saattaa olla mielenkiintoista seurattavaa lääkärillekin. Työpaikalla tuskin kirkuvat riemusta sun sairasloman takia, koska siellä ei kukaan osaa juurikaan tehdä mun töitä.

Muuten olo on suht rauhallinen ja tasapainoinen (kuinkahan kauan se taas kestää). Toki pientä ketutusta on ilmassa, kun tosiaankaan mitään ei juuri pysty ja saa tehdä. Toisaalta varmaan lepokin on ihan hyvästä, kun on ollut viime aikoina melkoisen rankkaa. Nyt kun saa oikein luvalla lepuuttaa itseään…