Sateenkaari

Viikonlopun antia

Jaahas viikonlopun antia vai - mulla se olikin pääasiassa siivousta.  No, kävin mä lyhyellä kyläilyreissulla, mutta muuten aika meni siivotessa. 

Tässä siivouksen saldoa:

- 5 säkkiä romua (sekäjätteeseen valitettavasti - hyi)

- 4 säkkiä uffaffaalle

- 3 säkkiä vanhoja lehtiä, matkaoppaita jne kierrätykseen

- talvitakit pesty ja laitetty säilöön

- jäykät, jopa kipeät takareidet

Mullanvaihto kukkiin jää myöhemmäksi - en millään jaksanut alkaa sotkemaan ja sitäpaitsi olin juuri vienyt kaikki hommaan sopivat sanomelehdet kierrätykseen.  En lähtenyt niitä sieltä dyykkaamaan. Muutaman säilytyslaatikon kun hankin vielä, niin vaatehuone on priimakunnossa.  Nyt sinne voi mennä sisään astumatta minkään päälle tai ilman suurempia väistöliikkeitä. Hyvä minä! Pääsin myös eroon muutamasta käyttämättömästä vaatteesta, jotka ovat siellä vieneet turhaa tilaa. Nyt kun on taas tullut lisää tilaa, niin sitten varmaan saa ostaa uusia vaatteita

Olen jonkin aikaa ihmetellyt jääkaappiani, kun maidot tms. menee aika nopeasti vanhaksi.  Kaivoin mittaria esiin ja karmea totuus paljastui: + 14! Siis hyi helvetti! Jääkaappi on kuitenkin selkeästi päällä ja käy, mutta ei viilennä enää normaalisti. Pakastin toimii kuitenkin ihan normaalisti. Eipä tässä auta muu kuin lähteä uuden kylmäkaapin metsästykseen. Noin vanhaa rakkinetta kun ei paljon kannata korjailla.  Tosiaankin sanon, että metsästykseen, kun tuo koko ei ole niitä yleisimpiä. Itseasiassa koko on matalampi ja kapeampi kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan niin pieni kuin jenkkikaappi. Tein pikaisen kierroksen nettikaupoissa ja sieltä löytyi vain pari potentiaalista vaihtoehtoa.  Tosi “ihana” projekti siis

mM oli viikonlopun työreissussa, mutta kyllä me silti joka päivä soiteltiin. Tänään menen harrastukseen ja nappaan sieltä mM:n mukaan kotiin. Ikävä kyllä mM:lla on ensi viikonloppunakin työhommia, mutta sen jälkeen pitäisi taas olla vapaita viikonloppuja.  Onneksi sen työkeikat on yleensä tosi harvoin viikonloppuisin, paitsi nyt…

Siivouspäivä

Normaaliin elämään paluu taitaa olla melkoisen väsyttävää. Eilen töistä tultua piti ottaa lyhyet päikkärit. Joopa joo, tulipa sitten korsnattua reilut kaksi tuntia.  Ja siihen illalla vielä perään 10 tunnin yöunet. Siis todella sellaiset syväkooma unet, josta ei pommikaan olisi minua herättänyt. No, ihan hyvä niin sain vähän virtaa siivouspäivää varten.

Siivouksen kohteena oli siis vaatehuone. Ah, rakastan tuota vaatehuonetta kun sinne mahtuu niin ihanan paljon kaikenlaista. En ikinä suostu asumaan kämpässä jossa ei ole vaatehuonetta!  Ikävä kyllä vaan vaatehuone kummasti vaan rämettyy, niin että sinne täytyy välillä tehdä tehohyökkäys.  Tämän iskun perusteella on tähän mennessä lähtenyt neljä muovisäkillistä romua roskiin ja kolme säkkiä tulee löytämään tiensä uffaffaa laatikkoon.  Vähän tuli haikea olo kun käteen sattui vanhaan harrastukseen liittyvää varustetta.  Osan niistä laitoin kierrätykseen ja jotain vielä säästän.  Vastaan tuli myös sellaista tavaraa, jotka jotenkin liittyivät ex-X:an.  Pistin ne ihan kylmästi roskiin!

Olohuone on edelleen vähän hyrskyn myrskyn vaatehuoneen tyhjennyksen jälkeen. Täytyy jatkaa huomenna uudella innolla.  Omia ohjeitanikin olen noudattanut eli tissutellut yhden siiderin ja vetänyt navan täyteen roskaruokaa. Röyh! Nyt sitten vaan istun sohvalla sulattelemassa ja katselen telkkaria. Melkoisen tylsä tapa viettää lauantaita, mutta mieluiten teen suursiivouksen ennen kesää, niin sitten saa nauttia rauhassa kesäviikonlopuista. Kesää odotellessa…

Perjantai - ahh

Onpa taas mukavaa, että on perjantai ja viikonloppu edessä.  Vaikka on ollut lyhyempi työviikko, niin siltikin kaipaisi taas lepoa.  Viikonlopuksi ei ole tiedossa mitään sen kummempaa ohjelmaa.  mM on tämän ja ilmeisesti seuraavankin viikonlopun työkeikalla :(  Ehkäpä ryhdistäydyn ja alan vihdoinkin raivaamaan vaatehuonettani.  Epäjärjestys on jo pitkään kaivellut ja ärsyttänyt, mutta en vaan ole viitsinyt käydä hommiin.  Saden siivousvinkki ikäviin kohteisiin: hyvää musiikkia soimaa ja drinksu toiseen käteen. Kyllä sujuu! Ja palkinnoksi vielä kunnon roskaruoka-annos. Eiköhän ala paikat putsaantumaan ja järjestymään. No, katsotaan…

Eilen olin myös harrastamassa, mutta tosiaankin varovaisesti.  Onneksi näyttää siltä, että selkä ei tykkää kyttyrää kunhan muistan ottaa iisisti. Lihakset vaan tuppaa hiukan kipeytymään. Kyllä mulla eilen taas takajalat tutisi.  Oli kyllä tosi kiva nähdä lisää treenikavereita ja kuulla ihania kommentteja: “meillä on ollut niin ikävä sua”, ”just pari päivää sitten ajattelin sua” jne.  Tuli kyllä hyvä mieli Treenin jälkeen istuttiin alas mM:n kanssa drinksulle.  Todettiin, että pari seuraavaa viikkoa on aikataulullisesti aika haastavia, mutta kyllä me jotain tapaamisia saadaan aikaan.

Myräkkää

Huh huijaa, millainen myräkkä ulkona on ollut! Kylmänviileesti jätin aamulla auton kotiin ja lähdin julkisilla töihin. Lähdin vähän tavallista aikaisemmin ja kävipä sellainen tuuri, että bussi oli ihan aikataulussa.  Kauheita tarinoita olen muilta työkavereilta kuullut, että miten pitkään liikenne on oikein junnannut. Kävisipä mulla samanlainen kakku myös paluumatkalla!

Tänään on tärkeä päivä. Nimittäin teen tänään comebackin harrastukseeni.  Tätä onkin odotettu! Pari viikkoa olen varovaisesti venytellyt ja liikehdellyt.  Ei selkä vielä 100 % kunnossa ole, mutta jotenkin tuntuu siltä, että selkä kaipaa pientä liikettä. Niin ja entäs pääkoppa sitten :)  Toki täytyy olla jumalattoman varovainen, mutta uskoisin, että pienen liikunnan selkä jo kestää.  Vähän jänskättää, että miten homma sujuu tauon jälkeen. Ihanaa päästä taas harrastamaan ja muutenkin palata normaaleihin kuvioihin! Ja siellä harrastuksessahan on tietystä mM

Ihanaa :)

Aivan ihana aamu, mahtava auringonpaiste! Olipa mukava kruisailla töihin. Yleensä vapaiden jälkeen on lievää ketutusta, mutta tänä aamuna ei.  Toki menihän tuo neljä päivää liian nopeasti, mutta oli kuitenkin ihanaa saada pitää vapaata.

Pitkäperjantai siis meni kyläillessä, mutta lauantai iltapäivän kyläilyreissu sitten peruuntui, kun kaverin perheessä on kovasti sairasteltu.  Sen sijaan tein pienen ostosreissun, mutta onneksi sieltä ei sen kummempaa tarttunut matkaan. Lauantai-iltana ex-M tuli mun luokse kuten oli sovittu. Asiat selkiytyivät ja edistyivät niin hyvin pääsiäisenä, että ehkä nyt sitten uskallan vaihtaa tuon ex:n tuosta nimestä pois. Toivottavasti ei tarvitse katua! Tuo M tuossa kun on tarkoittanut Miestä, siis mun miestä. Taidankin ristiä Dolcen ehdotuksen mukaisesti ex-M:n mM:ksi eli mun Mieheksi. Kiitti Dolce!

Edistystä on tapahtunut monenlaista. Ihan konkreettista edistystä oli se, että haettiin mM:n luota niitä keittiötarvikkeita ja myös jotain hänen vaatteitaan. Yhdessähän me emme ole vielä asuneet, mutta yleensä aikaa on vietetty mun luona, koska siellä on tilavampi keittiö ja mun on sieltä helpompi mennä töihin aamulla.  Muutenkin on todettu, että yllättäen mM:n on helpompi kulkea kahden kämpän välillä, kun sen ei tarvitse raahailla mitään meikkipusseja jne. mukanaan :)  Tuossa yhteydessä annoin mM:lle takaisin myös avaimen mun asuntoon.

Tärkeämpää edistystä on kuitenkin tapahtunut mM:n ajattelussa.  Hänen “iso eronsa” lähes viisi vuotta sitten oli todella kova pala.  Itse hän sanoikin, että tuon eron jälkeen on ollut todella vaikeaa aloittaa uutta ja olla kenenkään kanssa. On vaikea luottaa ja pelottaa, että taas käy huonosti, että hänet jätetään ja korvataan jollain toisella.  No, ymmärrän tasan nuo pelot, kun on itse käynyt ihan samoja juttuja läpi. Paitsi ehkä sillä erotuksella, että mulla oli ystävät tukena ja niiden kanssa tuli eroa vatvottua oikein perusteellisesti.  mM ei erostaan ihan hirveästi ystäville puhunut (kuinka tyypillistä) ja on siitä enemmän oikeastaan puhunut vasta mun kanssani.  No, ei mM ole ainut jonka ajattelu on muuttunut. Itse olen vasta nyt tajunnut miten paljon mM kaipaa hyväksyntää ja pientä rohkaisua. Selkeää suunnannäyttämistä ja sanomistä, että mitä minä haluan. Täytyy myöntää, että olen ollut varmastikin liian neutraali ja vaikeasti luettava.  Joka tapauksessa molemmin puolin tuli tehtyä kaikenlaisia “tunnustuksia”, joita tässä on vähän kaipailtukin

Pitkäperjantain lyhyet tarinat

Aloitetaan nyt kuitenkin tarinat eilisillan treffeistä ex-M:n kanssa.  Tavattiin siis paikassa, joka me ollaan nimetty “meidän paikaksi”.  Siellä on monet kerrat istuttu juttelemassa ja vähän hempeilemässäkin.  Muutama tunti siinä menikin parin vinkkulasin äärellä jutellessa.  Ex-M otti puheeksi taas sen, että haluaisi tuoda niitä keittiötarvikkeitaan ja mausteita mun luokse, jotta kokkaaminen oli helpompaa.  Sanoin, että saa niitä tuoda. Tämähän oli se juttu, että aiemmin sanoin, jos sinkuksi meinaa ruveta, niin mun luokse ei tarvitse mitään keittiökamaa kanniskella.  Samassa yhteydessä ex-M sanoi ladanneensa matkakorttiinsa seutulippua, jotta hän pääsee mun luokse kulkemaan. Normaalisti kun hän tarvitsee vain kaupugin sisäistä. Oli ihan pakko sitä vähän kiusotella sanomalla, että onkos tuo nyt sitoumisen merkkejä.  Ex-M meni vähän jännän näköiseksi, kuin se olisi ollut hyvillään, että otin sen puheet noin ja toisaalta se on jotenkin hämillisen oloinen.  Jännä juttu, teot näyttää siltä, että ex-M haluaa olla yhdessä, mutta miksi se on sitten niin vaikeaa sanoa ääneen.  No, en sitä sitten enempää ahdistellut,  kun ehkä nyt tosiaankin pitäisi uskoa vaan niihin tekoihin eikä onkia mitään “tunnustuksia”.  Lauantai-iltana sitten tavataan seuraavan kerran ja vietetään loppupääsiäinen yhdessä.

Tänään sitten kävin pääsiäiskukkaostoksilla. Aivan ihania kukkia ja asetelmia niitä onkin. Ihana väriloisto!  Nappailin siellä puutarhalla muutaman kuvankin, kun oli niin meheviä värejä.  Sitten seuraavaksi oli vuorossa kyläilyreissu, joka kestikin sitten alkuiltaan saakka. Hyvää ruokaa, saunomista ja leffan katselua. Mukava ja rauhallinen päivä!

Munarikasta pääsiäistä!

Ihanaa, pääsiäinen lähestyy kovaa kyytiä! Meinaan kyllä tänään tehdä vähän lyhyemmän päivän ja lähteä kauppaan ruokaostoksille. Siellä pääsee varmaan jonottamaan Aion kyllä mennä ihan lähikauppaan, kun nuo suuremmat kaupat saattavat olla melkoisia helvetin esikartanoita…

Eilen iltahämärissä uskaltauduin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen ajamaan autolla.  Vähän jännitti etukäteen, että muistaako mun jalat ja kädet vielä miten ajetaan. No, muistihan ne, kun hetken rauhallisesti sompailin.  Eikä onneksi jalkakaan saanut mitään “kohtauksia” kesken ajon, vaikka täytyy myöntää, että 20 minuutin ajon jälkeen jalka oli aika väsynyt ja vähän jomottikin. Ei siis tarvitse lähteä millekään pidemmille reissuille. Olen tyytyväinen kuitenkin, että ajo sujui. Eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan,  jos olisin ajellut vuosikaudet, mutta mulla on ollut kortti alle puoli vuotta.

Ex-M soitteli eilen illalla ja sovittiin missä tavataan tänään. No, tietenkin siinä “meidän paikassa”, missä ollaan istuskeltu monet kerrat.  Odotan treffejä hyvillä mielin ja myös  ex-M tuntui eilen kanssa puhelimessa vähän jo odottelevan tapaamista.

Toivottelen tässä jo kaikille erittäin munarikasta pääsiäistä! Tosin palaan kyllä pyhinäkin tänne raportoimaan  ja lukemaan teitin kuulumisia. Niin koukussa sitä on

Munajahtia ja kaikenlaista…

Tässä muutaman päivän ajan on ollut melko löysä olo. Se on näitä allergiakauden ihanuuksia. Pienestä lumesta ja rännästä huolimatta on hiukan tukkoinen olo ja otsassa kiristää ja jomottaa.  Eikä siis johdu siitä, että nuttura kiristäisi niin pahasti Työtä olen yrittänyt tauottaa riittävästi, mutta siltikin selkä ja jalkapohjat vähän vaivaa. Ei kuitenkaan niin paljon, että varsinaisesti särkisi ja tarvitsisi ottaa särkylääkettä.  Olenkin jo aloittanut kotona varovaiset venyttelyt ja erittäin erittäin varovaiset liikehtimiset. Sen kyllä huomaa, että pirun varovainen täytyy olla eikä tehdä mitään outoja äkkiliikkeitä.  Tosin tänä aamuna vähältä piti, etten murjonut selkää uudestaan.  Vasta sataneen lumen alla sattuikin olemaan jäätynyt kohta ja siinä jalka lähti uhkaavasti luistamaan. Sain kuitenkin tasapainon korjattua, mutta säikähdys oli melkoinen.

Eilen illalla kuitenkin virkistyin sen verran, että lähdin munajahtiin kauppakeskukseen. Siis suklaamunien tietysti. Luotin ihan perinteiseen Mignoniin, kun siinä on ykkösluokan suklaata = nam.  Mukaan tarttui myös hiusten tehohoitoa ja saunahunajaa. Hunaja tulikin sitten heti käyttöön. Hunajat pintaan ja eikuin marinoitumaan löylyn lämpöihin.  Tulos oli melko murea Saunan jälkeen olikin ihanan rento olo ja siinä tulikin sellainen fiilis, että just nyt valtakunnassa on kaikki hyvin.  Pitkästä aikaa oli tyytyväinen olo, siis ihan yksikseen ja allergiakiusoista huolimatta. Olen rauhoittunut vähän ex-M:n kuvioidenkin suhteen.  Jopa ajattelin eilen, että otetaan tästä nyt kaikki irti ja nautitaan ja jos homma menee taas persiilleen, niin sitten taas itketään ja perusteellisesti.  Huom! Tämä on melko poikkeuksellista ajattelua minulta, kun yleensä murehdin kaikkea sekä etu- että jälkikäteen. 

Mieli on vähän siis pirteämpi, sillä onhan tässä ihan mukavaa ohjelmaa tulossa ja mikä ihaninta, neljä päivää lomaa.  Ensin treffit ex-M:n kanssa (joita jo nyt vähän odottelenkin), sitten kyläilyä vanhempien ja kaverin luona ja vielä sitten yhteistä aikaa ex-M:n kanssa.  Juuri sopivaa lomailua sellaiselle, jonka ahteri ei ole ihan vielä priimakunnossa.  Jos vaikka pääsisi leffaankin pitkästä aikaa. Jihuu, sosiaalinen elämä alkaa perstragedian jäljiltä vihdoinkin heräilemään!

Viikonlopun jäljiltä

Viikonloppu menikin lepäillessä, kun ahterissa tosiaankin tuntui työviikon istumiset.  Lauantaina olin vaan laiska. Otin rennosti ja kattelin telkkaria (ja söin kaikenlaista herkkua).  Sunnuntaina tuli pari sukulaispikkunoitaa virpomaan. Pennut oli kyllä laitettu tosi hauskan näköisiksi ja ne olivat ihan onnessaan kuin saivat suklaamunat.  Toivottavasti virvonnat nyt sitten tehoaa.  Kävin myös vanhempiani moikkaamassa ja tietenkin äidin ruokittavana.  Onneksi sukulaispikkunoidat olivat jo hoitaneet vanhempieni virvonnan, niin mun ei tarvinnut vetää noitavermeitä niskaan. Toisaalta se olis varmaan ollut helppo homma, kun tässä iässä ei naamavärkkiä tarvitse pahemmin noitakuntoon laittaa, riittää kunhan vetää huivin päähän…

Eilen illalla päätin tehdä aloitteen ja pyysin ex-M:aa drinksulle kiirastorstaina.  Nyt alkaa kankku olla sellaisessa kunnossa, että pystyy lähtemään radalle, ainakin vähäksi aikaa. Sanoinkin, että voin joutua tekemään pieniä jaloitteluita.  Ex-M tuntui olevan ihan mielissään pyynnöstä, joten tärskyt on sitten sovittuna. Hyvä näin, niin sitten ehditään tavata ennen pääsiäistä vielä. Niin ja, on meillä tarkoituksena viettää aikaa pääsiäisenäkin Tosin ei koko pääsiäistä, mutta pari päivää kuitenkin.

Pari sanaa vielä viime perjantain tapaamisesta. Ex-M oli jotain peliä katsomassa ja sen jälkeen soitteli, että istuu alas kaverinsa kanssa ja soittelee sitten myöhemmin, että koska tulee.  Ylpeänä voin todeta, että vedin nätisti rajat ja totesin (kauniisti muotoiltuna), että päätäpäs nyt heti, että koska tulet, ettei mun tarvitse koko iltaa roikkua odottamassa. Tunnin päästä ex-M olikin sitten jo mun oven takana kolkuttelemassa. Kiltti poika! Ilta meni oikein mukavasti ja kuten aikaisemmin jo todettu, “isännän” kainalossa kehräten

Perjantain tilitys

Työviikko alkaa olla takanapäin.  Pitkästä aikaa - näin todellakin voin nyt sanoa. Olen tosi tyytyväinen siitä, että olen tämän viikon pystynyt olemaan töissä. Ja kukkaronikin tykkää Töitä olen saanut ihan kohtuullisesti tehtyä, vaikka tässä on saanut vähän väliä ravata lepuuttamassa ahteria. Tauko aina 30 min välein ja joskus iltapäivästä jopa 15 minuutin välein.  Pientä kipua selässä siis vielä on, mutta ei mitään kestämätöntä. Särkylääkettä en ole paljonkaan joutunut ottamaan, onneksi.

Tänään kävin lääkärissä tarkistuttamassa selän tilanteen.  Todettiin, että tilanne on selkeästi parantumassa, kun olen pystynyt tämän viikon töissä olemaan.  Kontrolliaikaa ei enää varattu, mutta tietenkin sitten varaan uuden ajan, jos tilanne lähtee tästä huonompaan suuntaan.  Vähän tuntuu siltä, että minut heitettiin omilleni, mutta toisaalta ehkä tässä vaiheessa osteopaatillä käynti ja oma maalaisjärki tässä nyt auttaa parhaiten. Ehkä voisin pikkuhiljaa aloittaa varovaiset venyttelyt, niin että joskus sitten pääsee takaisin liikkumaan. 

Keskiviikkona olinkin jälleen selkähoidossa.  Osteopaatti oli sitä mieltä, että nyt mun selkä liikkuu jo melkoisen hyvin ja tuo ongelmakohtakin on hyvässä jamassa.  Käsittelyyn otettiin myös häntäluu ja sen ympäristö. Se olikin sitten lievästi sanoen kipeä alue ja voi ollakin, että nyt ainakin osa jäljellä olevasta kivusta ehkä tuleekin tuosta hännän seutuvilta. Samoin käsiteltiin oikeaa jalkapohjaa, jossa oli törkeän kipeitä muhkuroita (ihon alla). Nyt muutaman päivän jälkeen tuntuu, että nuo jalkaterän kivut ja pistokset ovat selkeästi lievittyneet, niin että pitää näköjään itse jatkaa tassujen pohjien hierontaa. Seuraava hoito onkin sitten vasta kuukauden päästä, joten selkeästi parempaan päin ollaan menossa. Vihdoinkin! Tosin tämä ei vielä tarkoita sitä, että pääsisin harrastamaan, mutta ehkä kohta pystyn jo istuskelemaan sen verran, että pääsen leffaan tai ulos syömään. Sekin olisi jo melkoinen parannus mun elämääni.

Tällä viikolla on allergiat vaivanneet aika tavalla, tosin tänään on jo ollut helpompaa sateiden takia.  Olen ollut niin poikki allergian ja työnteon takia, etten ole juuri jaksanut blogiani päivitellä. Illat on menneet koomassa sohvassa maaten ja kankkua lepuutellen.  Tykkään kyllä siitä, että keväällä valoisa aika lisääntyy, mutta muuten kevät on mun inhokkiaikaa näiden siitepölyallergioiden takia. Kun mulla nimittäin on aika runsaat oireet: nuha, silmien punoitus ja kutina, päänsärky, korvien lukkiintuminen ja poksuminen, kuvotus, lihaksien kolotus. Ja sitten ehkä se pahin: VÄSYMYS.  Siis sellainen zombi-tasoinen väsymys. Kun ei jaksaisi sormeakaan nostaa, vaikka kuinka olisi nukkunut kunnolla ja pitkän yön. Allergialääkkeet on toki käytössä, mutta ne eivät ihan hirveästi auta.  Siedätykseen olen aikaisemmin yrittänyt päästä, mutta tutkimusten jälkeen todettiin, että mua ei voi siedättää, koska mun allergia ei ole sitä tavallista allergiatyyppiä.  Sen takia ei kai nuo lääkkeetkään pure niin hyvin :(

Ex-M on ehkä tulossa illalla käymään tai sitten vasta huomenna.  Ei vielä lyöty lukkoon tarkemmin. Olo on jotenkin ärsyyntynyt.  Ehkä olen liian väsynyt ja kärsimätön pääsemään takaisin normaaliin elämään. Jotenkin en vaan tykkää tälläisistä harvoista tapaamisista.  Joko haluan olla selkeästi yhdessä ja tapailla muutaman kerran viikossa ja/tai  viettää pidempiä aikoja yhdessä. Tietty tämä selkätilanne on tässä vähän hankaloittanut, kun ei olla voitu muuten tavata kun mun luona.  Epäselvät tilanteet vaan käy hermoon.  Itse tapaamisethan ovat menneet ihan hyvin, mutta tämä epävarmuuden sietäminen käy hermoille.  Kun ei voi oikein mitään suunnitellakaan, mikä on taas mulle myrkkyä. Kai tässä on kissan kohta hypättävä pöydälle ja kysyttävä ex-M:lta, että mitäs seuraavaksi!