Sateenkaari

Taas maanantai

Viikonloppu oli ja meni nopeasti.  Perjantain olin vaan kotona. Siivosin, kävin hakemassa roskaruokaa ja katselin vaan telkkaria.  Ja menin tosi nössön aikaisin nukkumaan Lauantaina tuli tehtyä pientä shoppailua ja matkaan tarttui naamarasvaa ja yksi paita. Ei siis sen suurempaa konkurssia. Illalla sitten oli treffit mM:n kanssa. Ensin mentiin drinksuille ja sitten syömään intialaiseen ravintolaan. Huh, huh kun tuli maha täyteen ja hirveä pömpötys.  Siitä sitten jatkettiin mun luo.

Yhtenä illan puheenaiheena oli muuten yhteenmuutto. Kääks, tuo sana pistää värisemään onnesta ja samaan aikaan vapisemaan kauhusta :)  Yhteenmuutostahan on ollut aikaisemminkin puhetta ja ilman tuota eroväliepisodia oltaisiin jo ehkä saman katon alla. Vähän siinä kammottaa siis se, että sitä on tullut jo kohtuullisen pitkään asuttua yksin ja kaikki on ollut omassa hallinnassa.  Ja perimmäinen pelko tietysti on se myös, että homma ei toimikkaan.  Toisaalta peloista huolimatta olen kyllästynyt asumaan yksin ja kantamaan kaiken vastuun yksin.  Ja sukkulointi kahden kämpän välillä kyllästyttää jo nyt.  Järkisyitä siis löytyy ja tottakai se on mahtava tunne päästä saman katon alle rakkaansa kanssa. Siltikin värisyttää, jännittää, epäilyttää ja vaikka mitä. Jos nyt taas osaisi ottaa asiat ilman liikoja etukäteismurehtimisia ja nauttia vaan kaikesta.  Ristiriitainen olo! Niin ja mahdollinen yhteenmuuton aika olisi jo kesällä, mutta mitäänhän ei ole vielä lyöty lukkoon.

Pitkästä aikaa selkäasiaa.  Selkä alkaa siis olla melko hyvässä kunnossa, tosin ihan hirveän rajuja liikkeita vielä välttelen. Pientä jäykkyyttä tuntuu  alaselässä, mutta muuten tilanne on jo aika hyvä. Tänään oli tarkoitus mennä selkähoitoon heti aamusta.  No, meninhän minä, mutta hoitaja ei tullut paikalle ja vain vastaaja oli puhelimessa päällä. Laitoin hoitajalle viestiä, että kävin paikalla ja lähdin sitten töihin kun hän ei tullutkaan.  Heti tuli mieleen, että ei kai hoitaja vaan ollut jossain Espanjan suunnilla. Nimittäin hoitaja on kyllä sellainen tyyppi ettei hän tee mitään rokuliohareita. Just tyypillistä mulle, että ajattelen kaikista pahinta heti ensimmäisenä. Aina murehtimassa. No, matkan aikana hoitaja sitten jo soittelikin ja pyyteli kovasti anteeksi. Hän tosiaan oli ollut reissussa (ei Espanjassa) ja myöhästynyt eilen viimeisestä koneesta ja lentänyt sieltä vasta tänä aamuna.  Siksi puhelinkaan ei ollut päällä. Tietenkään hänellä ei ollut varauskirjaa mukanaan reissussa, joten ei tiennyt, että kenelle hänen pitäisi soitella peruutusta.  Sovittiin, että mulle varataan uusi aika ja että saan tuon käynnin korvaukseksi ihan ilmaiseksi.  Onneksi selkä on jo niin hyvässä kunnossa, ettei ole haittaa vaikka hoito vähän siirtyykin.  Ja pieni säästö ei mua haittaa laisinkaan