Pariisin taivaan alla…
Heinäkuu 28, 2008 on 3:03 pm | In Yleinen | 9 CommentsPäätinkin saman tien vähän naputella Pariisin reissun kokemuksia ja elämyksiä. Ei voi muuta sanoa, kuin että aivan mahtava paikka! Ja ranskalaisetkin on ihan kivoja, kunhan niihin tottuu 
Pääsimme siis ihan kunnialla hotelliin. Hotelli osoittautuikin ihan hyväksi löydöksi. Huone oli pieni (kuten odotinkin), mutta ihan siisti. Hotelli respan palvelukin toimi ihan hyvin ja englantia puhuttiin siellä ihan kohtuullisesti. Asiat hoituivat hyvin. Ilmastointikin oli ja se toimi hyvin Parasta oli kuitenkin hotellin sijainti. Latinaiskorttelissa, ihanien pienten kujien ja ravintoloiden ympäröimänä. Very romantic! Lähellä hyvät julkiset kulkuyhteydet ja moni kohde oli muutenkin ihan kävelymatkan päässä. Olin tosi tyytyväinen valintaamme!
Reissu kesti siis reilun viikon. Sinä aikana tuli nähtyä niin paljon ja käveltyä jalat ihan puhki. Välillä tuntui, että silmät väsyy kun aina on odottamassa joku uusi rakennus, puisto, patsas tai suihkuallas. Ja ne sillat ja Seine-joki (joka muuten meidän suussa kääntyi Seinäjoeksi). Ihanaa sekin, että ravintolaa/kahvilaa ei tarvitse etsiä, kun niitä on ihan joka kulma täynnä. Sinne oli kiva pysähtyä viinilasilliselle, lepuutella jalkojaan ja ihmetellä ihmisvilinää.
Yksi mahtavista kokemuksista oli seurata kansallispäivän viettoa. Sotilasparaati ja hävittäjien jne kaluston ylilennot. Illalla sitten aivan mahtava ilotulitus (ja väentunnos). Kesti yli puoli tuntia ja oli sovitettu musiikin tahtiin. Kyllä sitä kelpasi katsella Eiffel-tornin juurelta. Noita mahtavuuksia vaan oli niin kauheasti, että niistä kaikista ei voi edes kirjoitella. Louvre, Sacre-cour, Notre-Dame, Moulin-rouge. Ja entäs Versailles, voi sitä ihmisen mahtipontisuutta. Mieletön kokonaisuus, ei ihme että rahaa paloi ja tuli lopulta vallankumous Sellainen reippailu tehtiin myös, että mentiin Eiffel-tornin kakkostasolle portaita pitkin. Tosin siihen sai jonottaa tunnin. Ei onneksi tuntunut kauhean pahalta jaloissa ja ylhäällä odotti mahtavat näkymät. Oli sen arvoista!
Hotellin sijainti oli siis sellainen, että syömiset ja illan istujaiset voitiin tehdä ihan “kotinurkilla”. Ei tarvinnut huolehtia taksikyydeistä ja kotiinpaluuajoista. Kunhan vaan käveltiin takaisin hotelliin. Helppoa kuin mikä. Voitte siis arvata, että rahaa on palanut. Ruuan hinta tuolla alueella vaihteli, mutta ihan kohtuullisella rahalla sai syötyä (ja juotua). No, ruuan taso vaihteli kyllä aika paljon loistavasta huonoon, mutta senhän siitä saa kun syö tuollaisessa turistirysässä. Itse asiassa oli mukava joka ilta valita eri pikku kuppila ja sekin vielä että sai syödä ulkona (kadulla) olevassa pöydässä. Muutamaa jälkiruokaa tuli myös maistettua, ollallaa, suklaamousse oli suussa sulavaa.
Selvisimme siis kohtuullisen hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei puhu ranskaa. Nyt osataan pari tervehdystä jne. Pari pientä tylytystä tuli, kuten poliisilta, jolta kysyimme tietä. Se täytyy kyllä todeta, että Pariisissa opasteet on osattu tehdä vaikeasti havaittaviksi, vaikeasti ymmärrettäviksi, pienellä tekstillä ja toisinaan vain ranskaksi. Asiat toimii vähän eri tavalla kuin muualla ja välillä asiat on vähän hankalia. Kuten metrolipun ostaminen automaatista :) Tai metron ovien aukeaminen. Ekaa kertaa kun olimme lähdössä vaunusta, niin odotimme, että ovet aukeaa automaattisesti. Eivät ne aukea, kun ovet piti vääntää itse kahvasta auki. Kivikautista meininkiä Kaikesta huolimatta asiat saatiin toimimaan pienten pähkäilyjen ja hekotusten jälkeen.
Kerrassaan siis mahtava ja muistorikas reissu. Ja romanttinen tietenkin. Ihanaa kulkea käsi kädessä ihmettelemässä kaupungin menoa ja ottamassa valokuvia joka puolelta. Oli suorastaan ikävä lähteä takaisin kotimaahaan, mutta ei makeaa mahan täydeltä
Kuulumisia!
Heinäkuu 28, 2008 on 2:24 pm | In Yleinen | 4 CommentsNyt vihdoinkin pääsin kunnolla koneen ääreen. Tosin piti käydä ensin pieni taistelu, jotta saan nettiyhteyden toimimaan. Takana on siis ihana ihana Pariisin matka. Siitä meinaan vielä kirjoitella erillisen raportin kunhan vaan kerkiän.
Reissun jälkeinen elämä on siis ollut siivousta, järjestelyä, tavaran kantoa, poisheittämistä, pakkaamista, kauheaa sekamelskaa ja pientä stressin poikastakin. Täytyy kyllä todeta, että muuttaminen on ihan syvältä. Tai siis enhän minä muuta, vaan mM, mutta kuitenkin on aika työlästä ja hemmetin hidasta puuhaa. Nyt suurin osa irtokamoista on valunut mun luo ja lattialla nököttää muutama laatikko tavaraa. Huomenna raahataan sitten kalusteita tänne mun luo, minkä jälkeen kaikki tavarat on mun luona. Sitten alkaa tavararoiden paikalleen laitto. Yäks, ei ole maailman ihaninta puuhaa, mutta nyt lomalla siihen on sentään aikaa.
Viimeinen viikko kesälomaa siis on menoillaan ja ohjelmaa on enemmän kuin riittävästi. Ei ihan kaikki aika ole sentään mennyt muuttamiseen, vaan on vähän otettu aurinkoakin ja olimme myös kaverin häissä. Niin ja keittiökin on valmistunut. Liesituuletin on saatu kunnialla paikalleen ja se toimii mainiosti. Ei ole enää palohälytin pärähdellyt. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!
On tässä ollut pientä vatvottavaakin. Muutamaa päivää ennen reissua mM:n ex-tyttöystävä päätti soittaa minulle pikku puhelun. Humalapäissään tietenkin. Ennen kuin kerron lisää, niin täytyy vähän valoittaa taustaa. Mm siis seurusteli erään näisen kanssa vajaat puoli vuotta. Tämä tapahtui siis silloin, kun olimme ekan yrityksen jälkeen etääntyneet. Itsekin kävin tuolloin muutamilla treffeillä ja vietin ihan erillistä elämää. No, tuo seurustelu sitten päättyi eroon, kun elämä oli yhtä tappelua ja täynnä tuon naisen temppuja. Kun kuulin mitä kaikkea tuo nainen oli tehnyt, niin täytyy kyllä sanoa, että on vaikea uskoa, että kyseessä on täysi-ikäinen (ja järkinen) ihminen. Ero tuli, vaikka nainen ei olisi sitä halunnut. Tosin ei hän jäänyt sitä kauheasti suremaan ja vaan alkoi välittömästi juoksemaan treffeillä ja käsittääkseni miehet ovat vaihtuneet kiivasta tahtia.
Jossain vaiheessa sitten minun ja mM:n välit lämpenivät uudelleen ja palasimme yhteen. Mm oli välillä yhteydessä tähän naiseen työasioiden merkeissä ja vaihtoi toisinaan jotain kuulumisia. Kuvitteli olevansa ihan ystävällisisissä väleissä loppujen lopuksi. Varsinkin kun tällä naisellakin oli sitten joku mies. Viime syksynä törmäsimme kerran naiseen ja hän en vaivautunut edes tervehtimään minua. Arvasin jo silloin, että jotain täytyy olla hampaankolossa minua/meitä vastaan. Varoitinkin mM:aa, että ei kertoisi kauheasti meidän asioista ja tekemistä hänelle.
Nyt siis tuohon puheluun. Yhtenä iltana puhelimeni soi, tuntematon numero soittaa. Vastasin ja soittaja esittäytyi tuoksi ex-tyttöystäväksi ja sanoi haluavansa puhua kanssasi. No, lähinnä hän siis halusi haukkua mM:aa. Kehtasi esittää myös pari ihan perätöntä juttuakin. En siis jäänyt kuuntelemaan sen pidenpään, vaan totesin kylmän rauhallisesti, että en usko hänen tarinoitaan ja että en halua jatkaa keskustelua enää. Olisi tuo exä halunnut sanoa sanasensa myös mM:lle, mutta siihen en suostunut. Kiehukoot vain omissa myrkyissänsä. Sitähän tuollainen soittaja haluaa, levittää pahaa mieltä ja myrkkyään muille. Kielsin myös mM:aa soittamasta hänelle, sillä huomiotahan tuollainen häirikkö vaan haluaa.
Ja mikä oli sitten soittamisen motiivi. Hän halusi varoittaa minua. Just joo, olisi sitten varoittanut jo yli vuosi sitten. Taisi vaan häneen iskeä hirveä vitutus kun kuuli, että ollaan yhdessä lähdössä lomailemaan ja muuttamassa yhteen. Ja tuo työhommakin päättyi jonkin aikaa sitten, joten ei tarvinnut senkään puolesta enää näyttää nättiä naamaa. Mm oli ihan ällikällä lyöty, että exä kehtaa tuollaista tehdä yhtäkkiä. Ja oli syvästi pettynyt myös, koska oli kuvitellut olevansa hyvissä väleissä tuon tyypin kanssa. mM sitten soitti yhdelle kaverilleen joka myös tuntee tämän naisen. Kaveri sitten soitti tälle exälle ja kysyi, että mitä hän oikein meinaa. Kuulemma uusi poikaystävä oli pakottanut hänet soittamaan. Voi hyvää päivää, voiko kukaan olla noin aivoton ja selkärangaton. Kyseessä on kuitenkin yli 30-v nainen. Ilmeisesti hyvin epätoivoinen sellainen. Joka tapauksessa exä on paljastunut kauheaksi valehtelijaksi muutenkin, joten mistähän sitä tietää mitä uudelle poikaystävälle on kerrottu. Kun tuossakin suhteessa on ollut pahoja vaikeuksia, vaikka siitä huolimatta ovat muuttamassa jo yhteen. Kaikkea se epätoivo teettää! Sinänsä tuo myrkynheitto meni hukkaan. Reissu onnistui aivan loistavasti eikä meille tullut eroa, kuten exä varmaan olisi toivonut. Ei edes mitään riitaa, vaikka asiaa kuitenkin tarkkaan puitiin. Säälittävä ja läpinäkyvä yritys sotkea meidän välejä. Joka tapauksessa tuo oli tuon naisen viimeinen temppu, tuon jälkeen on turha tulla lässyttämään mitään ystävyydestä.
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
18 queries. 0.539 seconds.
Powered by Ajatukseni.net with jd-sky theme design by John Doe.