Sateenkaari

Pariisin taivaan alla…

Heinäkuu 28, 2008 on 3:03 pm | In Yleinen |

Päätinkin saman tien vähän naputella Pariisin reissun kokemuksia ja elämyksiä. Ei voi muuta sanoa, kuin että aivan mahtava paikka! Ja ranskalaisetkin on ihan kivoja, kunhan niihin tottuu

Pääsimme siis ihan kunnialla hotelliin. Hotelli osoittautuikin ihan hyväksi löydöksi. Huone oli pieni (kuten odotinkin), mutta ihan siisti. Hotelli respan palvelukin toimi ihan hyvin ja englantia puhuttiin siellä ihan kohtuullisesti. Asiat hoituivat hyvin.  Ilmastointikin oli ja se toimi hyvin Parasta oli kuitenkin hotellin sijainti. Latinaiskorttelissa, ihanien pienten kujien ja ravintoloiden ympäröimänä. Very romantic! Lähellä hyvät julkiset kulkuyhteydet ja moni kohde oli muutenkin ihan kävelymatkan päässä. Olin tosi tyytyväinen valintaamme!

Reissu kesti siis reilun viikon. Sinä aikana tuli nähtyä niin paljon ja käveltyä jalat ihan puhki.  Välillä tuntui, että silmät väsyy kun aina on odottamassa joku uusi rakennus, puisto, patsas tai suihkuallas. Ja ne sillat ja Seine-joki (joka muuten meidän suussa kääntyi Seinäjoeksi).  Ihanaa sekin, että ravintolaa/kahvilaa ei tarvitse etsiä, kun niitä on ihan joka kulma täynnä. Sinne oli kiva pysähtyä viinilasilliselle, lepuutella jalkojaan ja ihmetellä ihmisvilinää.

Yksi mahtavista kokemuksista oli seurata kansallispäivän viettoa.  Sotilasparaati ja hävittäjien jne kaluston ylilennot. Illalla sitten aivan mahtava ilotulitus (ja väentunnos).  Kesti yli puoli tuntia ja oli sovitettu musiikin tahtiin. Kyllä sitä kelpasi katsella Eiffel-tornin juurelta.  Noita mahtavuuksia vaan oli niin kauheasti, että niistä kaikista ei voi edes kirjoitella. Louvre, Sacre-cour, Notre-Dame, Moulin-rouge.  Ja entäs Versailles, voi sitä ihmisen mahtipontisuutta.  Mieletön kokonaisuus, ei ihme että rahaa paloi ja tuli lopulta vallankumous Sellainen reippailu tehtiin myös, että mentiin Eiffel-tornin kakkostasolle portaita pitkin. Tosin siihen sai jonottaa tunnin.  Ei onneksi tuntunut kauhean pahalta jaloissa ja ylhäällä odotti mahtavat näkymät. Oli sen arvoista!

Hotellin sijainti oli siis sellainen, että syömiset ja illan istujaiset voitiin tehdä ihan “kotinurkilla”. Ei tarvinnut huolehtia taksikyydeistä ja kotiinpaluuajoista. Kunhan vaan käveltiin takaisin hotelliin. Helppoa kuin mikä.  Voitte siis arvata, että rahaa on palanut.  Ruuan hinta tuolla alueella vaihteli, mutta ihan kohtuullisella rahalla sai syötyä (ja juotua). No, ruuan taso vaihteli kyllä aika paljon loistavasta huonoon, mutta senhän siitä saa kun syö tuollaisessa turistirysässä. Itse asiassa oli mukava joka ilta valita eri pikku kuppila ja sekin vielä että sai syödä ulkona (kadulla) olevassa pöydässä.  Muutamaa jälkiruokaa tuli myös maistettua, ollallaa, suklaamousse oli suussa sulavaa.

Selvisimme siis kohtuullisen hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei puhu ranskaa. Nyt osataan pari tervehdystä jne.  Pari pientä tylytystä tuli, kuten poliisilta, jolta kysyimme tietä.  Se täytyy kyllä todeta, että Pariisissa opasteet on osattu tehdä  vaikeasti havaittaviksi, vaikeasti ymmärrettäviksi, pienellä tekstillä ja toisinaan vain ranskaksi.  Asiat toimii vähän eri tavalla kuin muualla ja välillä asiat on vähän hankalia. Kuten metrolipun ostaminen automaatista :)  Tai metron ovien aukeaminen. Ekaa kertaa kun olimme lähdössä vaunusta, niin odotimme, että ovet aukeaa automaattisesti.  Eivät ne aukea, kun ovet piti vääntää itse kahvasta auki. Kivikautista meininkiä Kaikesta huolimatta asiat saatiin toimimaan pienten pähkäilyjen ja hekotusten jälkeen.

Kerrassaan siis mahtava ja muistorikas reissu. Ja romanttinen tietenkin. Ihanaa kulkea käsi kädessä ihmettelemässä kaupungin menoa ja ottamassa valokuvia joka puolelta.  Oli suorastaan ikävä lähteä takaisin kotimaahaan, mutta ei makeaa mahan täydeltä