Sateenkaari

Taas perjantai

Ja taas on perjantai, onneksi. Työviikko on ollut jotenkin niin tylsä ja rutiininomainen, että ihan puistattaa.  Jotenkin asiat vaan velloo eikä mene eteenpäin.  Mitäköhän tuolla pinnan alla taas muhii, toivottavasti ei mitään suurempia muutoksia. Ei olekaan ollut hetkeen organisaatiomuutosta

Viikonlopuksi ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Kyläilya, harrastamista ja ehkä pientä kodinlaittamistakin.  Ehkä nyt voisi jo pakata pois kesävaatteet ja -kengät ja kaivaa naftasta lämpimämpiä vaatteita. Eipä niitä kesävermeitä ole tullut hirveästi käytettyäkään.  Ainakaan säätiedoissa eivät antaneet toiveita intiaanikesän paluusta. Onko tää kesä nyt tosiaan tässä? Täytyy toivoa kuulaita aurinkoisia syyspäiviä sitten, nekin voivat olla tosi kauniita.  Kunhan ei vaan sataisi koko syksyä!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Unihiekkaa…

Ah, vihdoinkin hyvin nukuttu yö takana. Ehkä tää unirytmi alkaa taas pikkuhiljaa löytymään. Eihän tässä olekaan kuin reilut 3 viikkoa nukkumisten kanssa taisteltu Enkä onneksi nähnyt mitään outoja uniakaan. Nukkumatti taisi heittää oikein kunnolla unihiekkaa, oikein lapiollisen mun silmiin.  Ihan pienenä välihuomautuksena, kun olimme veljeni kanssa pieniä, hän kysyi äidiltäni, että miksi se Nukkumatti heittää uuniin hiekkaa.  Ei millään suostunut uskomaan, että se on unihiekkaa.

Muistatte varmaan, kun viime viikolla kerroin nähneeni unta mM:n ex-tyttiksestä, siis tästä häirikkösoittajasta eli tapaus H:sta.  Eilen sitten törmättiin mM:n kanssa yhteen tuttavaan, joka tiesi kertoa, että H ja sen poikaystävä ovat olleet näissä maisemissa noin parisen viikkoa eli he ovat palanneet poikaystävän luota tänne.  Kuulemma poikaystävä on pistänyt H:n vaihtamaan puhelinnumeroa, poistamaan profiilinsa Facebookista jne.  Ei kuulosta kauhean hyvältä tuo touhu. Kaikkea se mustasukkaisuus ja epätoivo teettää. Huhhuh! Mitään yhteydenottoa sieltä päin ei ole tullut ja enpä kyllä usko, että mitään enää tulekaan.  Eli jonkinlainen varoitus tuo uni ehkä oli. Hui miten alkukantaista Toivottavasti tuo pari päivää sitten näkemäni uni ex-X:n vaimosta (ex-sellaisesta) ei toteudu millään tasolla.  No, sitten olisin kyllä aika noitamummo

Vkl ja muuta

Viikonloppu meni ihan kivasti. Perjantaina olin mM:n kanssa kaupungilla. Muutamaa Taiteiden yön taidejuttua tuli vilkaistua ja oli muutenkin ihana käppäillä ulkona, kun aurinko paistoi ja oli varsin kesäinen keli. Mukava ilta, mutta yhden viinilasillisen vähemmän olisi voinut juoda Lauantaina sitten jännättiin keihäsfinaalia ja tuli siinä itse asiassa koko päivä melkein katsottua olympialaisia.  Olihan tuo keihäs vähän pettymys, mutta onneksi saatiin edes pronssia. Sunnuntai sitten menikin kotitöissä ja harrastuksessa.

Pieniä nukkumisvaikeuksia on edelleen. Viime yönä sain kyllä unen päästä kiinni, mutta sitten heräsin yhteen uneen.  Aika harvoin edes näen unia, saatikka muistan niitä, joten tuntuu että mulla on nyt joku ihme myllerrysajanjakso meneillään.  Joka tapauksessa, uni meni näin.  Vakkarit muistatte tapauksen ex-X. Uni liittyi ex-X:n vaimoon tai siis nykyiseen ex-vaimoon.  Olin katsomassa jotain tanssiesitystä ja lavalla oleva tanssija oli juuri tuo ex-vaimo.  Erikoista oli se, että ex-V oli laihtunut, hiukset laitettu ja kasvot meikattu ja elämäniloa täynnä. Siis todella erilainen kuin ennen, en meinannut heti edes tunnistaa häntä.  Esityksen jälkeen ex-V kierteli yleisön joukossa juttelemassa ja tuli myös minun luokseni.  Mikä ihmeellistä, hän tervehti minua ystävällisesti ja kysyi, että mitä kuuluu. Olin vähän aimänkäkenä. Sitten hän sanoi, että voisimmeko me puhua. Selvää oli se, että mistä. Menneisyydestä tietenkin. Keskustelu jota koskaan emme ole käyneet.  Ja siihen se uni sitten päättyi.  Mitä ihmettä mun päässä oikein pyörii? Enhän edes tiedä, että tietääkö tuo ex-V minusta. Toivottavasti tämäkään ei ollut mikään enneuni…

Viikonloppu fiilareissa jo

Joo, nyt olen jo ihan viikonlopun vieton tunnelmissa. Hyi minua, keskellä työpäivää. Ei siis mitään erikoista ohjelmaa ole tiedossa, mutta jotenkin vaan nyt vähän huonosti nukutun viikon jälkeen kaipaa lepoa ja löysäilyä.  No, viime yönä nukuin suht hyvin eikä painajaisia ilmaantunut vierailemaan mun uniin.  Kyllä kunnon yöunet on rautaa!

Tänään on illalla tarkoitus tehdä pieni kurkistus Taiteiden yöhön. En välttämättä aina ole mikään massatapahtuminen ystävä, mutta jotain kivaa ja uutta voisi käydä tirkistelemässä. Ja sitten mennä syömään jotain. Jotenkin tänään hotsittaisi intialainen ruoka.  Huomenna ehdoton must on tietenkin keihäsfinaalin katsominen.  Katsotaan miten keppi lentää Sunnuntaina sitten harrastamaan ja voisihan sitä vielä käydä pienellä shoppailuilla, kun nyt vielä sunnuntaisin kaupat on auki.

Rentouttavaa viikonloppua toivottaa hän! 

Painajaisen poikasta

Tänään heräsin aikaisin aamulla ahdistavaan uneen, ei sitä ehkä voi painajaiseksi varsinaisesti sanoa. Muistatte varmaan, kun tuossa aikaisemmin kirjoittelin siitä, että sain mM:n exältä häirikköpuhelun. No, uni liittyi tähän häirikköön, sanotaan häntä vaikka H:ksi.  Unessa olin mM:n kanssa jossain juhlissa ja kiertelimme isossa salissa ihan kaikessa rauhassa. Sitten mulle tuli jotenkin epämiellyttävä olo ja näenkin,  että salin toisella puolella on tämä H. Katselee meitä kuin halpaa makkaraa ja juo boolia oikein kaksin käsin.  Oikein aistin miten H kerää alkomahoolista rohkeutta ja valmistautuu tulemaan juttusille ja aiheuttamaan jonkun ikävän välikohtauksen.  Sellainen inhottava painostava tunne ja samoin tunnen H:n katseen seuraavan kaikkea mitä me teemme.  No, lähestyyhän se H vihdoinkin ja tulee ihan kohti… ja siihen sitten heräänkin, pienessä ahdistuksen tunteissa.  Kun tuollainen tilanne kun voisi hyvinkin käydä tosielämässä, missä ei sitten pääsekään pakoon heräämällä. Tuo nainen kun on oikeasti aika painajainen, erityisesti kun saa viinaa.  Vähäisetkin käytöstavat katoaa, ei mitään kontrollia ja saattaa heittäytyä jopa väkivaltaiseksi. Putkakaan ei ole H:lle vieras paikka…

En siis pelkää H:ta fyysisesti, osaan kyllä pitää puoleni.  Inhoan vaan yli kaiken draamoja, jossa keskipisteenä olen minä. En halua, että minua tai mM:a sotketaan mihinkään tuollaiseen. mM kun on muutaman jutun jo H:n takia kärsinyt ja hävennyt. En myöskään koe, että H olisi mikään uhka suhteelleni. En vaan halua joutua mihinkään epämiellyttäviin tilanteisiin enkä kissatappeluihin.  Onneksi tiedän H:n olevan monen sadan kilometrin uuden poikaystävänsä luona ja toivon että pysyy siellä vaikka loppuelämänsä.  Juuri nyt en halua törmätä häneen, koska saattaisi sitten minullakin olla muutama asia kuitattavana.  Ei meillä hirveästi ole yhteistä tuttavapiiriä, mutta kyllä sitä vaan joihinkin ihmisiin saattaa törmätä mitä yllättävimmissä paikoissa.  mM:n on kyllä suht monelle kaverilleen/tuttavilleen kertonyt H:n soittotempusta, joten en usko, että H on kauhean tervetullut tiettyihin piireihin.  Itsekin heti pyysin tapahtuneen jälkeen mM:aa soittamaan yhdelle kaverille, joka myös H:n tuntee ja kertomaan tämän tempuista.  Kyllä tuo kaverikin oli aika hämmästynyt ja taisi muuttaa käsitystään H:sta. Pieni kosto sekin

Ei tämä asia siis mua oikeasti niin kauheasti vaivaa, ei ole päivittäin mielessä. Tulipa taas vaan mieleen tuon unen jälkeen.  En edes kauhean vakavasti usko, että tulisi sellainen paikka eteen, jossa jouduttaisiin nokakkain.  Jos joutuisin, niin uskon että tilanteesta selviäisin niin, että kaikki tietäisivät, että kuka on se epätasapainoinen häirikkö.  Vaan sellainen pieni ikävä fiilis kuitenkin selkärangassa on. Toivottavasti se ei ole mikään ennakkoaavistus siitä, että H keksii jonkin uuden tempun.  Sitten se on kyllä vielä hullumpi kuin olen luullut. Eihän sitä tietty koskaan tiedä, jos sen uusi suhde kariutuu ja H kaipaa kohdetta pahalle ololleen.  Joo, lopetan nyt tähän murehtimisen, tiedän että se ei auta etukäteen, mutta en kuitenkaan malta olla purkamatta näitä tuntoja.  Saa spekuloida, vaikka mitäänhän ei siis varsinaisesti ole tapahtunut

Keskellä viikkoa

Jaahas, keskiviikossa mennään jo. Tänään oli jo huomattavasti mukavampi tulla töihin.  Ensinnäkin vaihdoin työmatkan reittiä ja se on ruuhkattomampi (ja stressittömämpi) ja ehkä jopa hivenen nopeampikin.  Loistavaa! Sitten takana on suht hyvin nukuttu yö, paitsi että heräsin 15 minuuttia ennen herätyskelloa. Edellinen yö kun meni ihan pipariksi, kun en saanut unen päästä kiinni millään. Kyllä tää kellon kääntäminen on vaikeaa…

Harrastuksessa on nyt syyskausi pyörähtänyt täyteen vauhtiin. Siellä kyllä on tullut vietettyä aikaa.  Nyt ei selkä enää kiusaa, niin pääsen taas täysillä nautiskelemaan harrastamisesta.  Olen tosi tyytyväinen! Ja enkä ole vain tyytyväinen pelkästään harrastukseen, vaan yleensäkin mun elämään. No, okei työasiat välillä rassaa, mutta kuitenkin olen kiitollinen siitä, että mulla ylipäänsä on työ.  On suorastaan outoa, että kaikki on hyvin ja asiat etenee omalla painollaan.  En muista, milloin olisi kaikki ollut näin rauhallista ja tietyllä tavalla huoletonta.  Täytyy välillä oikein muistuttaa itseään siitä, miten hyvin asiat ovat järjestyneet, ettei sitä kaivamalla kaivaisi jotain ikävää ja stressattavaa.  Sitä kun on pitkään elänyt vaikeita aikoja, tuskallisia hetkiä ja sitä helkutin vuoristorataa, niin nyt tämä tasaisuus tuntuu vaan oudolta.  En tosiaankaan valita tätä, mutta totean vaan, että oudolta tuntuu ja samaan aikaan ihanalta

Kiva viikonloppu!

Pitkä viikonloppu on ohitse ja taas työarki edessä :(  Oli kyllä mukava viikonloppu ja tuntui, että olisi ollut poissa pidempään kuin kolme päivää.  Ajelut moottoritiellä sujui ihan hyvin, vaikka kokoajan piti kyllä keskittyä ja pitää kieli keskellä suuta.  Ohituksia tuli kanssa tehtyä, joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä harjoitus kokemattomalle. Pientä vauhdin hurmaakin sain kokea!

Tapahtuman anti oli oikein hyvä ja ohjelmaa riitti.  Sen tuntee kyllä lihaksissakin, lievästi sanoen väsyneet ja jäykät on paikat.  Päivän lopuksi oli ihana päästä rantasaunaan ja sitten makkaraa kärtsäämään. Uimaan vaan en kerta kaikkiaan pystynyt menemään. Kävin kyllä laiturillä värjöttelemässä, mutta märkä kylmä laituri sai mut aika tehokkaasti karkoitettua. Olen lälläri! Tuon ohjelman jälkeen ei tosiaankaan ollut mitään univaikeuksia, sitä vaan sammahti heti kun sai pään tyynyyn.  Kävispä se nukahtaminen noin helposti joka ilta.

Viikonlopun jälkeen töihin paluu tuntui kyllä aika kypsältä. Ei hittolainen, ehkä sitä pitäisi vaan alkaa katselemaan muita työpaikkoja, kun jo nyt fiilikset on näin tylsistyneet.  Kun ei vaan millään jaksaisi, just kun elämä on rauhoittunut. Täytyy miettiä…

Reipasta viikon alkua kaikille!

Vielä on kesää jäljellä…

Tämä työviikko onkin mulla lyhyt, kun olen huomisen kesälomapäivällä. Tarkoituksena on lähteä mM:n kanssa yhteen harrastustapahtumaan pitkäksi viikonlopuksi.  Ihanaa, pientä tekohengitystä ja kesän jatketta raskaan työn raatajalle.  Vähän jännittää, kun olen lähdössä liikkeelle omalla autolla ja joudun ajelemaan moottoritiellä ekaa kertaa (älkää naurako).  Pääkaupunkiseudun isoilla teillä ajelen kyllä päivittäin, mutta ihan oikealla moottoritiellä en koskaan vielä.  Onneksi matka ei ole kauhean pitkä, vaikka kyllä siinäkin pääsee varmasti vauhdin hurmaan

Toivottavasti nyt säät olisivat hyvät, pliis ei ainakaan sadetta. Päivän harrastelun jälkeen kun odottaa rantasauna ja makkaran käristys.  Sen jälkeen kyllä varmaan uni maittaa.  Mulla on muuten talviturkki vielä heittämättä enkä usko että nytkään siitä pääsen eroon. Milloinkahan olen muuten uinut järvessä, öhöm, täytyy kyllä sanoa, että en edes muista.  Ai miksikö en siis ui, no, en tykkää kylmästä vedestä.  Kaikki mikä on alle 30 asteista on mulle vilukisulle kylmää

Hyvää viikonloppua kaikille jo vähän etukäteen!

Ja taas väsyttää

Huh, en muista kyllä yhtään näin hankalaa lomaltapaluuta. Siis nukkumisen suhteen. En millään saa käännettyä kelloani takaisin “työaikaan”.  Eilenkin menin yhdeltätoista nukkumaan ja pyörin ainakin reilun tunnin. Sitten heräsin tunnin liian aikaisin ja torkuin sitten kellon soittoon asti.  Melkoisen lyhkäinen yö siis ja nyt väsyttää.  Nyt tuntuu siltä, että nukkuminen on alkanut tosiaankin stressaamaan.  Myös lisääntynyt liikenne ja ruuhka työmatkalla on alkanut nyppimään.  En yleensäkään kestä jonottamista ja tuo helvetin nykiminen ja junnaaminen liikenteessä on todella ärsyttävää.  Täytyy vissiin etsiskellä vähän vaihtoehtoista reittiä, jos nyt vielä jotain hiljaisempia osuuksia enää edes löytyy.  Kaikesta sitä ihminen voi stressiä kerätä ja pilata yöunensa.

Onneksi tämä viikko on kuitenkin mulla lyhyempi kun olen perjantaina lomapäivällä. Lähdetään silloin mM:n kanssa yhteen viikonlopun kestävään harrastustapahtumaan. Ehkä siellä saan väsytettyä itseni niin, että nukkumatti iskee multa tajun kankaalle aikaisin. Toivossa on hyvä elää…

Flunssa selätetty

Pääsin onneksi aika vähällä tuon flunssan suhteen.  Lihaskipuja -ja jäykkyyttä oli sekä pientä kuumeilua.  Perjantaina oli veto aika veks vielä, mutta sitten viikonloppuna olo jo parani merkittävästi.

Perjantaina mentiin mM:n kanssa yksille tuttaville katsomaan olympialaisten avajaisia.  Mikäs siinä oli olla sohvaperunana ja toipilaana.  Sitä vaan lepäili sohvalla, katseli avajaisspektaakkelia ja nautiskeli hyvästä seurasta ja tarjoiluista.  Tosin mun ruokahalu oli vähän kadoksissa ja juomahalut sitäkin enemmän. Joka tapauksessa mukava ilta! 

Lauantaina olo olikin jo sitten huomattavasti pirteämpi.  Illalla jaksoin jo raahautua ulos syömään ja leffaan.  Sunnuntaina tuli sitten taas laiskoteltua ja katseltua kisoja.  En siis ole mikään urheiluhullu, mutta joskus on kiva katsella kisoja ja tutustua ihan uusiin lajeihin. Nyt kun asustelen vannoutuneen urheiluhullun kanssa, niin voi tulla lajit entistä tutummiksi. Saa nähdä mitä kaukosäädin -ja kanavataisteluita me vielä saadaan aikaan

Eilen katseltiin mM:n kanssa sen tauluja ja niille paikkoja. Tulin myös samalla esitellyksi ex-tyttöystävälle, siis kuvalle.  Huomasin nimittäin, että mM vähän piilotteli yhtä taulua. Kysyin sitten, että mikä tuo on. No kuulemma ei ollut ajatellut sitä mulle näyttää, kun siinä oli muutama kuva hänestä ja ex-tyttöystävästä (ero tapahtunut yli 5 v sitten). Sanoin siihen, että näytä vaan, että tuohan on jo niin historiaa.  Tietenkin olin vähän utelias, kukapa ei olisi ollut.  Mitäpä noin vanha juttu olisi mua häirinnyt, varsinkin kun nämä kaksi eivät pidä mitään yhteyttä. Ex-tyttiskin on ollut monta vuotta jo toisen kanssa ja pienen lapsen äiti.  mM taisi kuvitella, että vedän aiheesta ihan hirveät pinnat. Saahan tuollaista muistoa säilyttää, mutta seinälle se ei tietenkään tule :)  Oli kieltämättä ihan mielenkiintoista nähdä millainen (pitkäaikainen) exä on ollut.  Naisen luonto on utelias Ihan mukavannäköinen nainen. Nyt kun näihin exiin päästiin, niin mM:n (lyhytaikaisesta) häirikköexästä ei ole onneksi enää kuulunut mitään.  Vähän kuitenkin veikkaan, että kun aika kuluu, niin tämä eukko yrittää luikerrella takaisin ystävällisiin väleihin. Se taas ei sovi mulle, mun mittani on tuon tyypin suhteen täynnä!

Reipasta työviikkoa!