Sateenkaari

Talvieloa

On tässä ollut totuttelemista lumeen ja pieneen pakkaseen. Täytyy tunnustaa, että alkuviikosta en uskaltanut ajaa autolla töihin.  Ei huonoon keliin kaivata tälläisiä aloittelijoita töttöilemään. Viime talvena kun ei pahemmin ollut lunta, niin ei päässyt harjoittelemaan lumella ja liukkaalla ajoa. Ehkä 2-3 krt ajoin jossain paikallistiellä.  Nyt olen harjoitellut vähän iltaisin (kieli keskellä suuta) ja tänään rohkenin lähteä töihinkin asti, kun sää näytti selkeältä.  Ihan hyvin ajo menikin. En sinänsä niin kauheasti pelkää liukasta, vaan enemmänkin sellaista lumisössöä, jossa auto ohjaantuu ihan miten sattuu.  Siihen kun voi niin kivasti juuttua ja jäädä sutimaan

Tällä viikolla olen varovasti aloittanut harrastamisen taas. Täytyy kyllä tunnustaa, että ei mun nivelet&kump. tunnu vielä ihan normaaleilta. Pirun jäykkä olo suoraan sanoen.  Varsinaisia kipuja ei oikeastaan ole, mutta sellaista inhaa jäykkyyttä ja jumitusta on.  Pakkohan sitä on varovasti jotain tehdä, kun muuten sitä vaan jäykistyy entisestään. Ja onhan tietty kiva taas tavata harrastuskavereita, siinä mieli piristyy.

Huomenna onkin sitten työpaikan (yksikön) pikkujoulut.  Ensin on puoli päivää normaalia työpäivää, sitten parin tunnin virallinen osuus (kokous) ja sitten alkaa juhlariennot. Tiedossa on syöpöttelyä, teatteria ja sitten varmaan rynnistys baariin.  En ihan hirveän pitkän kaavan mukaan meinaa siellä viihtyä, kun en missään hinnasta halua joutua palelemaan puolta yötä taksijonossa. Pakko on keritä viimeisiin julkisiin!

Toivottelen jo tässä vaiheessa hyvät viikonloput. Töiden kanssa on aika kiirettä ja huomenna on vielä vajaamittainen työpäivä.  Voikaa hyvin kaikki!

Lunta pukkaa

Herranjestas tätä lumentuloa! Sunnuntaina en pistänyt nokkaanikaan ulos.  Tänään oli sentään pakko lähteä töihin. Jätin ihan suosiolla auton kotiin ja menin bussilla.  Taisi olla ihan hyvä päätös, kun meikäläinen on ajanut vain pari kertaa lumella enkä tosiaankaan tälläisessä myräkässä. Viime talvena kun ei pahemmin ollut lunta. Täytyy sitten mennä hiljaisempina aikoina kokeilemaan liukkaalla ajoa, aamuruuhka ei ehkä ole ihan paras mahdollinen hetki. 

Viikonloppu menikin sitten sosiaalisissa riennoissa niin sanotusti. Perjantaina mentiin mM:n kanssa ulos syömään ja sieltä sitten erään uuden klubin avaisiin. Siellä virtasi ilmainen viina tai kuohari oikeastaan.  Siellä oli mm. sellainen erikoisuus, että sinne oli rakennettu lepotilaa, laveria patjoilla ja tyynyillä ns. siskonpetiä, johon sitten pääsi ihan pitkälleen lokoilemaan ja juomiaan kittaamaan.  Mitenköhän ne muuten saavat pidettyä porukan hereillä ja siveysasiat kunnossa. Siinäpä vasta kysymys!

Lauantaina oli sitten yhdet pikkujoulut. Niissä oli kunnon syömingit ja juomingit, bändi soitti ja pukkikin kävi kääntymässä paikalla. Vaikka sielläkin viina ja viini virtasi, niin tuli kohtuu hitaasti (mutta tasaisesti) juotua, joten seuraavana aamuna (lue keskipäivällä) oli ihan siedettävä fiilis.  Ei ainakaan ollut uniongelmia, kun oli viiniä otettu kunnolla molemmille takajaloille. Sunnuntai sitten nossotettiin kotona ja tuijotettiin vaan leffoja.

Viime yökin sujui nukkumisten suhteen vähän paremmin. mM tsemppasi ja oli oikein hiirenhiljaa.  Tosin se unohtui taas katselemaan jotain leffaa suht myöhään, mutta kävi sitten ihan omasta tahdostaan sohvalle nukkumaan ettei herättäisi minua. Ihan kiltisti ajateltu, mutta vähän kävi sääliksi, kun toinen nukkui sohvalla vaan torkkupeitto niskassa.  Ehkä nää nukkumiset tästä alkaa taas sujua.  Sekin jo auttaa nukahtamista, että tietää ettei tule mitään ylimääräisiä herätuksia. Niin hullu sitä vaan on

Krooh, väsyttää

Tämän viikon keskeisin asia on varmaan ollut väsymys. Nukkumiset on taas olleet ihan syvältä. Olen näkojään onnistunut rikkomaan unirytmini ihan täysin ja pienikin risahdus tai rasahdus saa minut hereille.  Aamulla on jotenkin vielä saanut itsensä liikkeelle, mutta iltapäivät töissä on olleet tosi raskaita, kun vaan haluaisi nukkua siihen paikkaan eikä mitään keskittymis/hahmottamiskykyä ole enää jäljellä.  Torstaina sitten töissä tulikin kova väsymyskohtaus: pyörrytti ja tutisutti ja tuntu että valot sammuu siihen paikkaan.  Lähdin siitä sitten kotiin ja sammuin sohvalle melkein neljäksi tunniksi.

mM on sitten kantanut oman kortensa mun uniongelmiin.  Esimerkiksi muutamana yönä se on katsellut ihan onnessaan aamuneljään telkkarista jotain leffoja.  Hemmetin maksutv-kortti! Hän kun voi työaikojaan valita eikä tarvitse aikaisin herätä. Sitten kun mM on kömpinut nukkumaan, niin tottakai olen siihen herännyt ja sen jälkeen pari jäljellä olevaa tuntia on mennyt kääntyillessä ja koiranunessa. Yleensä hän käy nukkumaan viimeistään yhdeltä ja se ei minua yleensä häiritse. Herääminen kello neljä onkin sitten eri juttu kun suurin osa unista on jo takana ja silloin uudelleen nukahtaminen on mulle tosi vaikeaa.   Yksi ilta mM juuttui katsomaan sporttibaariin jotain halvatun jalkapallomatsia.  No, ensiksi heräsin kun ulko-ovi kävi ja sitten heräsin myöhemmin kun hän tuli makkariin. Loppuyö sitten menikin plörinäksi. Ei ihan riitä sellaiset 4-5 tunnit unet. Voihan ahdistus!

Tätä mun herkkyyttä onkin sitten ollut vaikea saada mM:aa tajuamaan.  Asiasta on useampaan otteeseen “keskusteltu” eikä meinaa mennä jakeluun.  Muuten hän kyllä yrittääkin olla hiljaa, kuuntelee telkkaria kuulokkeilla jne.  Tietty on vaikea tajuta, jos itse pystyy nukkumaan, vaikka mitä tapahtuisi.  Jotenkin hän ottaa asian niin, että häntä yritetään kontrolloida tms.  Tajuan kyllä, että olen varsinkin tällä hetkellä täysi psyko nukkumisen suhteen.  Untani häiritsee melko pienetkin äänet, liikkeet, valo jne, mutta nyt tilanne on normaalia pahempi. Ilmeisesti nuo nivelkivut pisti koko muijan nukkumisen sekaisin ja kunnon rytmiin ei olekaan ihan helppo palata. Koko ajatus nukkumisesta ihan ahdistaa tai siis lähinnä se, että ei saa nukuttua. Yölliset herätykset ei tosiaankaan auta asiaa.  Tajuan kyllä, että mulla on varmaan “päässä vikaa” kun olen niin herkkä.  Miten sitä voi herätä ulko-oven ääneen, jos on ottanut nukkumisnapin, korvatulpat on korvissa ja makkarin ovi on kii?  Tunnen itseni ihan hulluksi ja oikeesti hulluus tässä iskeekin jos ei tarpeeksi unta saa.  Ja vaikka hullulta siis kuulustaa, niin fakta on se, että en saa rytmiäni korjattua, jos näitä yöllisiä heräämisiä tulee.  Jotenkin se on taottava mM:n päähän enkä tosiaankaan jaksaisi tästä joka ilta riidellä.  En ole mikään riitelijä/huutaja -tyyppi, mutta nyt on hermot olleet niin kireellä, että siihenkin olen vähän sortunut. Samaan aikaan tuntuu pahalta se, että toinen ei tajua ja sitten se, että minä olen sitten se kommendoora joka määrää, että milloin meillä saa liikkua ja olla hereillä. Saatteko yhtään kiinni tästä? Taitaa olla teksti yhtä sekavaa kuin minäkin

Kaiken tämän valitusvirren päätteeksi, onneksi viikonloppuna on kivaa ohjelmaa tulossa, niin ehkä tässä vähän piristyy. Ja varmaan saa unirytmin entistä pahemmin sekaisin Tänään mennään mM:n kanssa ulos syömään ja huomenna on yhdet pikkujoulut. Sunnuntaina on sitten virallinen krapulapäivä, jolloin saa hyvällä omalla tunnolla velttoilla ja olla täysin hyödytön.

Hyvää viikonloppua ja kauniita unia!!!

Taas työmaalla

Viime viikko menikin sairastellessa ja täytyy kyllä sanoa, että ei tämä vieläkään ole ihan ohi. Perjantaina pääsin sentään lääkäriin ja sain muutakin lääkitystä kuin buranan popsimista.  No, särkylääkettä toki sain, mutta sellaista pitkävaikutteista.  Sain myös uninappeja, kun nukkuminen on ollut kipujen takia tosi hankalaa. Ensiksi ei saa unta kun kolottaa ja sitten vielä heräilee vähän väliä, kun aina johonkin koskee.  3-4 tunnin yöunilla ei pitkälle pötkitä ja mitä vähemmän on tullut nukuttua, sitä enemmän särkee.  Olikin viikonloppuna autuus, kun napin turvin sain ihanat 8 tuntia unta. Sellaista “aivokuollutta” ja liikkumatonta unta. Ah!  Niin mitään sen vakavampaa ei lääkäri epäile, vaan kyseessä on ilmeisesti vaan flunssan inha jälkitauti.  Ehkä tää tästä. Olo on ainakin vähän parempi kun on saanut nukuttua ja työntekostakin tulee jotain.

Lauantaina oli sen verran virkeä olo, että jaksoin lähteä katselemaan uuden Bond-leffan ja syömään ulos.  Alkoi jo kotona kituuttaminen mättää sen verran, että piti päästä ulos tuulettumaan.  mM on ollut ihanan kiltti.  On laittanut ruokaa ja tehnyt kotitöitä.  Sitä oli kiva seurata kun se imuroi perusteellisesti ja antaumuksella. Minä nimittäin yleensä hoidan nuo perussiivoukset, mutta nyt on käpälät olleet niin kipeät, että imurointi jne hommia ei pysty tekemään.

Tässä oli ja meni yksi “merkkipäiväkin”. Nimittäin ex-X eron 4 v. päivä.  Täytyy kyllä sanoa, että ei nuo vanhat asiat ole paljoa olleet mielessä.  Tarkan päivänkin muistan siksi, että yhdellä läheisellä on tuosta päivästä seuraavana päivänä synttärit.  Tuntuu, että kaikista niistä tapahtumista on ikuisuus, enemmän kuin tuo 4 vuotta.  Välillä jo sitä miettii, että olikos tuo aika vaan pelkkää painajaisunta.  Ehkä mun pitäisi nimetä tuo päivä uudelleen. Miltäs kuuloistaisi vaikka Vapautuksen 4 -vuotispäivä? Tottahan tuo nimittäin on, että minun piti “vapautua”, jotta pääsen olemaan oma itseni enkä varjo vaan.  Se mikä minua vielä vähän vainoaa on luottamisen vaikeus tulevaisuuteen, ihmisiin ja erilaisiin lupauksiin. Jotenkin äärimmäinen pettyminen yhteen ihmiseen on luonut epävarmuutta moneen asiaan.  Tämän tuntemuksen kanssa en varmaan ole ihan yksin. Juuri nyt olen onnellinen ja luottavainenkin, mutta joku pieni epävarmuus selkäytimessä on.  En päästä tuota tuntemusta niskanpäälle, kun se jokin on vaan vanha haamu.  Antaa menneisyyden pysyä kuolleena ja kuopattuna tapahtumineen ja henkilöineen

Reipasta työviikkoa immeiset!

Sairas sade

Inha sade ulkona ja on niitä mustia pilviä meikäläisenkin päällä.  Nimittäin ei tahdo tauti lähteä millään. Edellisenä yönä nivelet kipuili niin pahasti etten pystynyt juurikaan nukkumaan koko yönä. Jouduin sitten jäämään kotiin sairastamaan, kun yöunet jäivät nukkumatta. Yhtä kääntyilyä ja vääntyilyä ja kellon vilkuilua.  Viime yönä sain vajaat 6 tuntia nukuttua, niin että pystyin lähtemään töihin.  Kävin siellä työterveyshoitajan puheilla, joka sitten lähetti meikäläisen pariksi päiväksi kotiin lepäilemään.  Pääsen nimittäin vasta perjantaina lääkärille.  Eipä kai kivut ja pieni kuume muulla hoidu kuin levolla . Hoitsu epäili, että flunssasta on jäänyt joku jälkitauti päälle ja sanoikin, että joskus voivat iskeä juuri niveliin ja kipuilla inhottavasti.  Todella ärsyttävää, varsinkin kun tietää että työt ne vaan kasaantuu.

Sinänsä kipuilu ja säryt eivät ole mikään uusi asia.  Mulla on kausittain tietynlaista “leposärkyä”, joka helpottuu kun lähtee liikkumaan.  Ei tietenkään näin voimakasta kun tämä nyt.  Yleensä keväällä siitepölyaikana särkee ja samoin syksyisin kun alkaa koleat ja kosteat kelit.  Huonosti nukuttu yö saattaa aiheuttaa myös hyvät kolotukset ja samoin myös veto ja kylmä saattavat särkeä.  Yleensä särkee jalat ja kädet ja joskus hartiat jne.  Särkykin saattaa vähän liikkua paikasta toiseen. Eikä aina edes voi puhua särystä, vaan enemmänkin jomotuksesta.  Särkylääkkeiden syömisestä ei juurikaan ole hyötyä enkä yleensä niitä noihin kolotuksiin syö.  Päivällä kolotus ei niin paljon haittaa, mutta enemmänkin sitten illalla kun pitäisi nukkua. Uni ei tule silmään kun on epämukava olo ja pyörin sitten lopulta kuin puolukka sängyssä etsien mukavaa asentoa.  Pahimmassa tapauksessa aamulla ei ole virkeä olo ja sitten taas kolottaa enemmän. Ihana kierre! En ole tästä aiheesta lääkärillekään ja kenellekään muulle puhunut, kun tuntuu niin epämääräiseltä oireet, niin että otetaanko tuollaisia edes vakavasti. Luulevat luulosairaaksi tai jotain. Kun on näitä sairasteluita kertynyt vuosien varrella, niin ei jaksaisi enää mainettaan kasvattaa “ikuisesti sairaana”.  Onneksi on kuitenkin pitkiä kausia että kolottelut on minimissä ja nukkumiset sujuu. Ihmellisiä vaivoja sitä voikin olla

Viikonloppu näkyvissä

Taitaa mennä tääkin viikonloppu rauhallisesti ottaen.  Jos vaikka flunssa päästäisi viimeinkin otteensa minusta.  mM on viikonlopun työhommissa, joten voin nyhjöttää ihan rauhassa ja sääliä itseäni No ihan oikeasti, ei mun olo ole niin huono, mutta jotenkin ärsyttää kun ei pysty toimimaan täydellä teholla.

Viikonlopuksi on ihan kivaa ohjelma tulossa, nimittäin isänpäivän vietto. Lähdetään oikein koko suvun voimin sitä juhlistamaan ja ulos syömään.  Ihan mukava juttu! Niin ja jokin isänpäivä lahja pitäisi vielä käydä hankkimassa ja ehkä siinä samalla, jos jaksaa, voisi vähän vilkuilla pikkujoulureleitä.

Onkohan nyt liian varhaista tehdä joulupipareita? Kun niin kovasti alkoi tekemään mieli glögiä ja jotenkin glögin kanssa kuuluu olla pipareita kanssa. Niin ja kossua tietenkin Ehkä mä voin aloittaa piparikauden ajoissa, kun kerran olen joulun poissa ulkomailla. Tosin sinnekin meinaan kyllä kantaa glögit jne tarpeet mukaan.

Rauhallista ja rentouttaa viikonloppua toivottaa hän!

Väsyttää ja kolottaa

Pientä väsymystä on liikkeellä. Tuntuu, että flunssa roikkuu minussa vaan sitkeästi.  Nivelet on edelleen arat ja pientä särkyä on välillä. Ja väsyttää. Heräilen välillä yöllä kun paikat on kipeinä.  Lääkäriinkään en ole viitsinyt mennä, kun eivät kuitenkaan tälle (virukselle ?)  mitään pysty tekemään.  Suosittelevat kuitenkin lepoa.  Alkaa vähän käymään hermoille, kun pitäisi jaksaa työhommat tehdä ja sosiaalinen elämäkin jo kärsii

Aloin jo tässä laskemaan kuinka monta viikkoa on joululomaani.  Jos tätä meneillään olevaa viikkoa ei lasketa, niin 6 viikkoa on joululomaan. Ei kuulosta ihan hirveän pahalta kakulta.  Kunhan vaan tästä olo kohenisi!