Sateenkaari

Olen menninkäinen

Mulla onkin tässä ollut pari viime päivää suht tuskaisia. Kävin nimittäin pitkästä aikaa selkähoidossa tai siis koko kroppahan siinä käytiin läpi.  Aika monta kohtaa olikin vinksin vonksin ja erityisesti niska oli tosi jumituksessa.  Itse käsittely oli tosi miellyttävää, mutta entäs sitten ne jälkikivut ja jäykkyys.  Auts! Toisaalta olo oli helpottunut kun alkoi taas pää kääntymään ja hartiat tuntui keveiltä, mutta sitten samaan aikaan särkyä, kolotusta ja jäykkyyttä.  Niinkuin joku olisi ajanut rekalla mun yli tai jotain.  Piti ihan ottaa buranaa ja nukkuminen oli aika katkonaista.  No, tänään olo tuntuu jo suht normaalilta ja pystyn ehkä taas varovaisesti menemään harrastukseen.

Eilen sitten köpittelin itseni erääseen ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen. Mullahan on ollut mielessä pieni makuuhuoneen sisustusoperaatio.  Aattelin, että siellä rundaaminen voisi olla ihan hyvä verryttely jumituksille, kun tunnetusti siellä saa kävellä aika ison lenkin ennenkuin edes pääsee kassalle.  Oli muuten ihan tuloksellinen käynti. Mukaan tarttui sellaista paksua matskua olevat verhot, ihanat suklaanruskeat ja niihin yhteensopiva päiväpeitto.  Niin, eihän nuo uudet verhot olisi sopineet vanhaan sängynpeittoon, joten piti ostaa sitten sekin :)  Nyt on makkarissa värityksenä suklaanruskeaa, vaniljaa, vaaleankeltaista ja tilkka liilaa.  Kuulostaa ihan jätskiannokselta vai mitä, mutta jotenkin musta kokonaisuudesta tuli nyt rauhallisempi.  Tosin nyt verhot olivat vasta koeripustuksessa, sillä ne pitää vielä pestä, lyhentää ja silittää. Ei siis ihan valmista vielä. Ainakin viime yönä tuntui hyvältä kun sai ikkunan ihan pimeäksi. Saa nähdä pitäiskö vielä uusia rullaverho, kun keväällä alkaa tosissaan valon määrä lisääntymään.  En halua enää nukkua minkään silmämaskin kanssa tai herätä aamulla auringonnoustessa. Taidankin olla menninkäinen enkä mikään päivänsäde Vaikea olen ainakin…

Viikonloppua ainakin vähän jo oottelen.  mM:lla on työkeikka, joten mulla on aikaa rauhassa laittaa verhot kuntoon ja saatanpa käydä moikkaamassa vanhempia ja saunomassa siellä. Eikä sitä tiedä, jos vaikka eksyisin luistelemaankin, kun on pakkasta luvassa ja luistimet on vihdoinkin kunnon terässä.  Kyllä on ihanata kun on vihdoinkin talvikelit!

Hyvää Härän vuotta!

Hyvää kiinalaista uutta vuotta kaikille elikka Hyvää härän vuotta 2009! Vuosi vaihtui taas eilen kiinalaisen ajanlaskun mukaan ja ainakin Helsingissä paukkui raketit ja oli ihan hieno ilotulitus.  Pahat henget on taas karkoitettu vähäksi aikaa

Kuulemma Härän vuosi on ahkeran työnteon vuosi (klumps).  Unelmista ei kannata luopua, mutta niiden eteen on oltava valmis näkemään vaivaa (milloin mikään nyt olis helppoa).  Käytännön käden taidot pääsevät oikeuksiinsä tänä vuonna.  Aha. Kaiketi on myös varovaisuuden vuosi,  mikä taitaa osua aika nappiin nykyisen taloustilanteen kanssa.

Oltiin muuten mM:n kanssa katsomassa uuden vuoden juhlintaa keskustassa.  Porukkaa oli aika paljon pienestä tihkusateesta huolimatta.  Ruokakojuilla oli lievähkö jono ja näytti sapuskat kelpaavan kovasti.  Jotain ohjelmaankin ehdittiin näkemään ja juhlapuheet.  Ja tietenkin nähtiin ilotulitus, joka oli ihan hieno, mutta ei niin mahtava kuin ensimmäisissä kiinalaisen uuden vuoden juhlissa 2007.  Lopuksi mentiin vielä syömään vuoden viimeinen ateria, jolta sitten jäikin jonkin verran ruokaa yli, mikä tietenkin on hyvä merkki vuotta 2009 varten.  Ruokaa siis riittää tänäkin vuonna Jee!

Goodbye Rotan vuosi (oma vuoteni muuten) ja tervetuloa Härän vuosi!

Viikonloppua venatessa

Se on taas perjantai! Viikko on mennyt vauhdilla. Työasiat on vieneet aika paljon tarmoa, mutta on sitä onneksi ehditty harrastamaankin.  Työasioiden musta pilvi leijuu edelleenkin mun päällä eikä asia ole millään tavalla selvinnyt.  No, en ole pahemmin pomoa tässä nähnytkään, se on jossain muualla vipeltämässä.  Välillä kyllä ärsyttää, kun saa olla täysin itseohjautuva.  Joskus olisi kiva saada tukea ja mielipiteitä pomolta, mutta aika harvinaista herkkua se on. Joten yleensä teen mitä tykkään ja mitä maalaisjärki sanoo. Tietty samantyylistä hommaa on tullut tehtyä useamman vuoden, joten ei sitä kokoajan ohjeistusta kaipaa. Kuitenkin olisi välillä kiva se tunne, että hei joku ohjaa mun tekemisiä enkä vaan pyörittele juttuja itsekseni.  Noni, nyt lopetan ennen kuin valun ihan täyteen itsesääliin

Viikonloppuna on tulossa harrastuspainotteista ohjelmaa, oikein kunnon tehotreeniä. Sitten onkin varmaan takajalat jäykkinä ja kroppa tönkkösuolattu seuraavana päivänä. Tykkään kyllä kovasti siitä, että keskitytään vähän pidempi aika harrastamiseen.  Taitaa harrastus olla yksi elämäni rakkauksista :) 

Mitäs muuta tässä on ollut mielessä. No vaihteeksi pieni sisustusprojekti tietenkin.  Vähän olen katsellut makuuhuonetta sillä silmällä ja mietiskellyt. Yksi asia mikä minua häiritsee ja keväällä tulee häiritsemään vielä enemmän on valoisuus. Nyt saan makkarin suht pimeäksi, mutta en ihan riittävän. Olen näin “vanhemmiten” tullut niin kauhean valoherkäksi eikä uni tule simmuun jos jostain kajastaa valoa. Viime kesänähän välillä nukuin silmämaski päällä kun muutoin heräsin klo 4 aamulla.  Verhosysteemit pitää siis laittaa uusiksi. Ja jos laitan verhot uusiksi, niin sitten varmaan pitää vaihtaa uusi sängynpeitto ja uusi mattokin olisi ihan kiva.  Kunhan vaan tässä kerkisi kauppoihin, kun tuntuu, että ohjelmaa piisaa muutenkin. Katsotaan mitä saan aikaan (ja koska)…

Eipä tässä sen kummempaa. Tämä päivä on lusittava töissä ja sitten pääse viikonlopun viettoon.  Rentouttaa talvista viikonloppua kaikille! Kyllä lumiset maisemat muuten ovat tosi kauniit nyt.

Elämä on juhlaa…välillä

On se kumma, miten onnistuneet juhlat piristävät mieltä. Niin kyse oli siis erään läheisen pyöreistä merkkipäivistä ja niitä juhlittiin kohtuullisella porukalla eräässä ravintolassa.  Juhlat olivat kyllä todella onnistuneet! Tarjoilut ja järjestelyt sujuivat, tunnelma oli tosi rento ja aika meni kuin siivillä. Uskon, että juhlakalu nautti myös suuresti.  Juhlien jujuna oli myös se, että lahjoja ei saa tuoda, mutta esiintyä saa.  Oli hirveän ihana katsella ja kuunnella, kun ihmiset pitivät lyhyehköjä puheita, oli vanhoja kuvia Powerpoint-esityksessä, musiikkia ja lauluakin ja runonlausuntaa.  Juu, itse en esiintynyt.  Olin nimittäin lupautunut ottamaan kuvia, niin vältyin puheiden pitämiselta ja muilta performansseilta.  Ovelaa

mM oli noissa juhlissa laajemmassa esittelyssä :)  Läheisimmät sukulaiset ja tuttavat ovat hänet tietysti tavanneet, mutta paljon oli sellaisiakin jotka eivät olleet vielä häneen tutustuneet.  Hyvinpä tuo pärjäsi.  Ei ole nimittäin ihan ujoimmasta päästä tuo mM, joten hän menee ihan reippaasti juttelemaan ihmisille.  Seurasin nimittäin sivusilmällä sen touhuja, kun välillä menin ottamaan niitä valokuvia. Siellä se mM kovasti jutteli ja jollekin esitteli meidän matkakuvia jne.  Tuolla myös huomasin, miten paljon mM:n suomen kieli on kehittynyt. Olin ylppis

Selviydyin kunnialla parista inhokkisukulaisestakin.  Yksi akka kyllä saa mun sapen keittämään.  Muija on niin tittelinkipeä ja arvostelee ihmisiä koulutuksen/sosiaalisen aseman/omaisuuden jne mukaan.  On niin törkeä, että hidastaa suurinpiirtein puheitaan ja valitsee “helppoja” aiheita, jos puhekumppanilla ei ole akateemista koulutusta (kuten hänellä). Utelias on kuin mikä ja kurkkii ihan kirjaimellisesti toisten kaappeihin (on muuten jäänyt kiinni).  Näykkii toisia kommenteillaan ja mielistelee kieli ruskeana tiettyjä ihmisiä. Kehuu kuinka tuntee sen ja sen ihmisen ja tietenkin myös, että kuinka hyvä hän itse on työssään.  Hyi helkkari mikä korppikotka! No, hyvä muistutus taas miksi en pidä mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Pääasia kuitenkin ettei kondoori saanut hyvää juhlatunnelmaa pilattua. Tosin jälkipuheissa akkelus mainittiin muutamaan kerran ja ihmeteltiin syvästi käytöstä.  Dorka mikä dorka!

Töissä sitten ei ole mitään juhlaa ja tunnelmatkin on vähissä. Mun pään päällä nimittäin leijuu ikävä musta pilvi. Yksi tosi suuri ja hankala homma, minkä en halua siirtyvän minulle.  Työnä homma ei kiinnosta pätkääkään ja koen muutenkin työn ihan jo teknisestikin liian haastavaksi.  Sinänsä imartelevaa, että jotkut kuvittelevat minun siitä selviävän, mutta todellisuudessa tuo homma tappaisi mun kaiken työmotivaation. Sen jäljellä olevan :)  Sen lisäksi tuo homma pistäisi mun lomailumahikset aika ahtaalle. Voisin sanoa goodbye joululoman pitämisille jne. Sepä olisi mulle täyttä myrkkyä .  Kai tää asia tässä pikkuhiljaa alkaa selviämään, mutta tunnetustihan mua (ja mun vatsaa) hermostuttaa tälläiset ratkaisemattomat kuviot.  Ehkä se on pikkuhiljaa aloitettava valmistelemaan pakoa…

Kaikesta huolimatta, toivottelen kaikille reipasta viikkoa!

Pee niinku perjantai

Vihdoinkin ollaan perjantaissa. Työviikko on ollut aika rankka ja hommaa pukkaa koko ajan lisää.  Jos ne oliskin vain sellaisia töitä, jotka vaan tuosta tekisi pois. Mutta mutta, kun ne ovat sellaisia hahmottelemattomia, monisäikeisiä, pitkäkestoisia hommeleita, joista kukaan ei oikein vielä tiedä miten ne ratkeaa, mutta kuitenkin ne on jotenkin pulkkaan saatava.  On potentiaalia, että hommat kusee kintuille, paskaa sataa niskaan ja vatsa vetää haavoille.  Tosin tuossa yksi työkaveri just totesi, että näytän kyllä hyvin levänneeltä. Joopa. Miltähän näytin just ennen joululomaa Entäpä parin kolmen viikon päästä.  Niihin silmänaluksiin ei varmaan enää valokynäkään tepsi :)  Toisaalta ei pitäisi valittaakaan. Kun hommaa riittää, niin ehkä sitä on paremmassa turvassa eikä yt-neuvottelut iske. Aika monista on jo selvitty, mutta ei sitä koskaan tiedä milloin se iskee omalle kohdalle.

Tänään meinaan viettää perjantai-iltaa ihan kotona. Katsoa jotain leffaa ja vetää kunnon sokerihumalat päälle. Kilo karkkia vähintään.  Lepäilen ja kutistan silmapusseja huomista varten. Silloin on nimittäin lähisukulaiseni synttärijuhlat.  Sen kunniaksi, että täyttää pyöreitä vuosia, niin juhlat on järkätty yhdessä ravintolassa.  Tulossa on siis syöminkiä, juominkia ja juhlapuheita.  Niin ja mM ei olekaan ihan kaikkia sukulaisiani tai perhetuttuja tavannut vielä, joten edessä on pientä esittelykierrosta myös.  En ole ihan kaikista sukulaisistani hirveän innostunut (kauniisti sanoen), joten pitää vaan yrittää kestää ja pitää niiden kohdalla kohteliasta seurustelumaskia päällä.  Pääasia, että tulee mukavat juhlat!

Hyvää viikonloppua ystäväiset!

Höpötystä

Huh, tuntuu siltä, että ei millään kerkiä blogia päivittämään.  Eipä tässä toisaalta ole niin kauheasti asiaakaan.  Valtakunnassa on siis kaikki hyvin. No okei, jos jostain haluan valittaa, niin se asia löytyy erittäin läheltä.  Kyseessä on siis vatsani, joka on alkanut aika ajoin elämöimään.  Ja tottakai, aina öisin kun pitäisi nukkua.  Välillä tuntuu siltä kun vatsassa keitettäisiin soppaa, kun siellä kiehuu ja poksuu niin. Eikä homma aina edes jää kiehunnan asteelle, vaan vatsa saattaa alkaa kipuilemaan. Yritä siinä sitten nukkua. Viime yönä tuli nukuttua reilut neljä tuntia, joten silmät ristissä täällä töissä ollaan.  Tätä samaa vaivaa oli viime syksynä myös, mutta tuntuu että nyt olisi pahentunut. Kävin kyllä työpaikan puoskarilla, mutta kun ei ollut umpisuolta tai suolitukosta, niin mut passitettiin vaan odottelemaan.  Tuu sitten takas jos pahenee :(  Nyt sitten yritän rauhoitella vatsaa maitohappokuurilla ja katsomalla tarkkaan mitä syön. Voihan tietty olla, että mulla on vaan vikaa päässä

Kuten tuossa kirjoittelin, niin tuntuu, että elämässä on pääsääntöisesti kaikki hyvin. Voin sanoa hyvällä omalla tunnolla, että olen onnellinen.  Jäin tässä yksi päivä oikein miettimään, että milloin sitä on onnellisimmillaan.  Kyllä se vaan on ne tavallisen arjen kiemurat. Joku mukava juttu joka saa hymyilemään, joku hauska yhteinen hetki tai mukava uutinen. Vaikka sitä kuinka nauttiikin matkoista ja muusta extrasta, niin on se tavallinen arki kuitenkin se, mistä onnen hyrinät löytyy.  Onnellista loppuviikkoa!

Lomalta paluuta jne

Nyt on tosiaan joululomat vietetty ja tehty paluu työmaalle. Maanantaina oli sitten eka vuoden 2009 työpäivä.  Aika normi lomaltapaluu: sähköposti pursuaa kaikenkarvaista viestiä ja heti alkaa stressia ja hommaa pukkaamaan.  Onneksi kuitenkin tämä viikko on vajaa viikko

Jos vielä palaan noihin lomailuihin. Reissun jälkeen oli tosi kiva, että sai lomailla vielä yhden viikon. Sai rauhassa purkaa tavarat, pestä pyykkiä ja laittaa kamaa paikoilleen. Tällä kerralla myös aikaeroväsymys oli tosi voimakasta. Illalla kahdeksalta olin jo ihan nukuksissa ja oli tosi rankkaa yrittää sinnitellä yhteentoista asti.  No, vastaavasti sitten aamulla tuli noustua jo kuuden ja seitsemän välillä.  Se hyvä puoli tuossa kuitenkin oli, että nyt ei ollut ongelmaa loman jälkeen palata työrytmiin, kun aikaero palautti kätsästi rytmin normaaliin.

Uusi vuosi päätettiin mM:n kanssa viettää ihan kotosalla, koska ei sitä tiedä miten myöhään sitä edes jaksaisi keikkua tai oikein kunnolla juhlia. Täytyy tunnustaa, että simahdin silloin jo klo 22.30 ja sitten mM:n herätteli minut just ennen ilotulituksen alkua.  Ja huom! En siis sammunut, vaan nukahdin. Tuossa vaiheessa kun oli juotu 1 lasi kuoharia Sitten katseltiin ilotulitusta parvekkeelta skumpat kourissa ja hyvin pian se jälkeen piti päästä jatkamaan nukkumista. Varsin kesy vuodenvaihde siis!

Lomalla tuli tehtyä kaikkea pientä kivaa. mM “raahasi” minut elämäni ekaan live jääkiekkomatsiin.  Se oli tietty ihan erilaista tunnelmaltaan kun telkkarin kautta katseltuna. Telkkarin kautta ei välity se testesteronin lemu ja miesten (joita suurin osa katsojista oli) kiihkeä eläytyminen.  Kyllähän se suomimieskin osaa avautua ja tunteilla. Oijoijoijoijoi! Aijaijaijaijai! Noin! Tietty vähän yksipuolista, mutta eivät ainakaan olleet tuppisuina Ja ah, kerrankin paikka, jossa naistenvessaan ei ollut jonoa.  Vaikka tässä vähän naureskelenkin, niin kyllähän se oli ihan kiva katella matsia ja varsinkin kun mM:n oli niin onnesta soikeena, kun kerrankin ehti peliä katsomaan. 

Toinen kiva juttu mikä toteutui oli se, että ostettiin meille molemmille luistimet. Ja eilen sitten loppiaisena käytiin kokeilemassa.  Oli kyllä vähän taidot hakusessa, noin lievästi sanoen.  Mä olen viimeksi luistellut lukiossa + pari kertaa sen jälkeen, joten aika pitkä tauko on ollut.  Pysyttiin sentään molemmat pystyssä, mutta ei kaikkia niitä vanhoja temppuja uskaltanut edes kokeilla.  Mukavaa oli silti ja mikäs siinä oli luistella kivassa pienessä pakkassäässä. Toivottavasti nyt riittäisi pientä pakkassäätä ja tietty auringonpaistetta.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Onnea ja menestystä!

Reissuraportti

Tässä nyt vihdoinkin raporttia lomareissusta…

Lähdettiin siis mM:n kanssa matkaan - tiedätte siis minne - pari päivää ennen joulua.  Siinä sitten kävi juuri niin kuin olin pelännytkin. En saanut nukuttua koneessa. Torkuin noin puoli tuntia, mutta se ei kyllä hirveästi lohduttanut.  Onneksi kuitenkin Airbussissa on henkilökohtainen viihdekeskus. Eli siis jokaisella on nokan edessä oma ruutu ja siitä voi sitten listalta valita leffaa, sarjaa, musiikkia jne. Eipä tarvinnut niska kenossa tähyillä jonnekin yhteiselle ruudulle.  Tuli siinä muutama leffa tuijotettua :) Kroppa kolotti ja vaivasi sen verran, että pienestä väsymyksestä huolimatta ei uni tullut.  Seuraava päivä kohteessa olikin sitten suht raskas, mutta jotenkin saatiin sinniteltyä iltaan asti.  Sitten nukkumatti kyllä iski ainakin mua unilapiolla päähän ja nukuin kuin raato seuraavat kymmenen tuntia.

Hotelliin olin oikein tyytyväinen. Siisti ja rauhallinen. Paikka oli sopivasti keskustan lähellä ja vielä metropysäkin vieressä. Lähettyvillä kauppoja ja pieniä ravintoloita.  Oikein sopiva tukikohta meidän reissulle Varsinkin alkupäivinä myös sää suosi meitä.  Aurinko paistoi aivan mahtavasti (jos ei nyt pienestä smogista välittänyt) ja se tuntui niin hyvältä Suomen pimeiden päivien jälkeen.  Vaikka sattui muutama pilvinen päiväkin, niin nekin tuntui valoisimmalta kuin kotomaassa.  Parina päivänä oli melkoisen huileeta, joten olin kiitollinen, että mulla oli kunnon villapipo ja tuhdit rukkaset mukana. Pitkät kalsarit olivat kyllä ihan pop!

Aika meni kyllä ihan luvattoman nopeasti. Emme kiertäneet turistikohteita, kun olen pääkohteet jo pariin kertaan nähnyt ja muutenkin talvella ne eivät välttämättä ole mikään nautinto.  No okei, yhdessä uudessa kohteessa käytiin ihmettelemässä, kun kumpikaan meistä ei ollut niitä vielä luonnossa nähnyt.  Viime vuoden puolella nuo rakennukset olivatkin telkkarissa useaan otteeseen.  Olivat ne aika mahtavat! Varsinaisten turistikohteiden sijaan kierreltiin muutamassa paikassa, missä mM:n on lapsuuttaan/nuoruuttaan viettänyt.  Hän onkin asunut ihan keskustassa, jossa nyt juuri kellään ei ole varaa enää asua.  Paljon on muuttunut ja muuttuu kokoajan.  Nähtiin kuitenkin vielä jossain vanhaa nyt katoavaa kaupunkia, kapeita katuja ja vanhoja taloja.  Ihmisetkin ovat muuttuneet, kun maaseudulta on tullut väkeä kaupunkiin. Kaupunki on täynnä juntteja kuten mM sanoo

Käytiin myös muutamalla oikein kunnon shoppailureissulla.  Mukaan tarttui niin vaatetta kuin kenkää, laukkua, korua ja vaikka mitä.  Kyllä tinkiminen käy työstä.  Ja arvatkaa vaan kuka suurimman työn teki.  Minä tarkan euron vartija tietenkin.  mM on vähän liian kiltti ja kärsimätön tuohon hommaan ja sen on vaikea uskoa, että maanmiehet yrittää sahata linssiin ja päästä sen kukkarolle.  Olen jo tohon peliin sen verran paatunut, että myyjän itku ja hampaiden kiristys ei mua paljoakaan hetkauta.  Päinvastoin silloinhan just pitää painetta lisätä ja hoitaa homma kotiin.  Eikä siinä mitään kun “taistelu” sujuu hyvässä hengessä.  Loppujen lopuksi myyjät olivat ihan tyytyväisiä ja toivottivat tervetulleeksi myös seuraavalla kerralla.  mM toteskin, että hän kyllä olisi maksanut kaikesta paljon enemmän ja että säästin monessa ostoksessa rahaa, kun pistin kunnon hintatappelun pystyyn.  Silloin kun hän on muuttanut maasta pois ei tuollaisia tavaramarkkinoita siellä ollutkaan ja hintatasokin on ollut ihan toinen.  Se, että itse suurinpiirtein tiedän mitä mistäkin pitää maksaa on kyllä erään ystäväni ansiota. Hän nimittäin asui tuossa maassa jonkin aikaa ja koulutti minut ostostavoille. Oppi on mennyt suht hyvin perille vaikka itse sanonkin.

Entäs sitten syöminen? No ihan liikaa kokoajan! Ruokaa kun tilataan aina lievästi sanoen reilulla kädellä, kun se olisi ihan katastrofaalista jos se sattuisi loppumaan kesken.  Kaikenlaista herkkua tuli siis puputettua ja ihan ylenpalttisesti.   Ruoka oli siis hyvää ja varsin edullista.  Mikään tauti ei onneksi päässyt yllättämään eikä ihme kyllä vyötärön seutukaan alkanut pahemmin kiristämään.  Yhtenä iltana mulla oli kyllä maha aika kipeenä, mutta luulen sen johtuneen vaan pelkästä ylensyönnistä.  Ahneella on kakkanen loppu…

Eräs ihanuus reissussa oli se, että tarjolla oli todella edullista hoitoa ja hierontaa.  Tunnin hieronta ei kukkaroa pahemmin rasittanut (6 euroa) ja pikamanikyyrinkin sai parilla eurolla.  Varsinaista luxusta (1,5 h) oli jalkahoito ja jalkahieronta. Mikäs siinä oli sohvalla makoilla, katsoa telkkaria ja siemailla teetä, kun sellainen “poika” skrapasi mun jalkapohjat ja hieroi jalat perusteellisesti.  Siellä on muuten usein poikia/miehiä myös tuollaisissa ammateissa eikä se ole yhtään neitimäistä. Kyllä mua on nyt hierottu, vanutettu ja läpyteltu pehmeeksi.  Jos ei tuolla huolet ja stressi häivy, niin millä sitten

Yksi reissun tarkoituksista oli tavata mM:n perhettä ja sukulaisia.  Ihan mukavilta sukulaiset vaikuttivatkin, mutta ongelmana oli se, että he eivät osanneet englantia ja minä en taas heidän kieltään.  Hankalaa! Olisi ollut niin mukavaa jutella vaikka äidin ja siskon kanssa, mutta eihän se mM joka väliin ehdi kääntämään.  Ei siinä voinut kuin sitten hymyillä ja hymyillä ja yrittää kiltisti syödä kaiken mitä äiti ja muut mun lautaselle tuuppasivat.  Hyvää huolta he siis minusta pitivät, mutta kyllä harmitti kun ei voinut mitään jutella.  Täytyykö mun nyt vanhoilla päivilläni vielä aloittaa uutta kieltä opiskelemaan, niin että seuraavalla kerralla osaisi edes jotain yksinkertaista jutella. Lievä haaste!

Ahkerasta shoppaamisesta huolimatta kaikki tavarat saatiin pakattua ja matkaan. Hankittiin myös yksi uusi matkalaukku, mutta sille kävikin sitten vähän ohrasesti. Kun saatiin laukku kentällä kotimaassa, niin huomattiin, että siitä oli lähtenyt pyörä irti.  Siitä tietenkin tehtiin vahinkoilmoitus paikan päällä.  Sitten kotona laukkua purkaessa huomasin, että muutama juttu meidän laukusta oli kadonnut. Siis voi iso vee, joku oli nyysinyt meiltä sellaisia pieniä korurasioita.  Ne oli pakattu muoviin ja olivat siis tyhjiä - tarkoitettu korujen säilyttämiseen. Kyllä joku on varmaan päästänyt muutaman valitun sanan kun on todennut rasiat tyhjäksi.  Rahallinen menetys oli siis vaan muutaman euron luokkaa, mutta vaan inhottaa se, että joku on käpälöinyt mun kamoja. Kaikenlaista sitä sattuukin!

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen reissuun ja täytyy todeta, että pieni maisemanvaihto hyvässä seurassa tekee oikein gutaa