Sateenkaari

Plurinaa

Nyt on taas tää blogi ollut vähän hunningolla. Päivittämiset on lievästi sanoena jääneet aika vähiin.   Eikä tässä arjessa mitään sen kummempaa ookkaan…

Viikonloppu meni ihan mukavasti karseasta kelistä huolimatta.  Sinänsä räntä&lumisade ei mua haitannutkaan, kun ilma oli allergisille kivan puhdas ja pölytön.  Perjantaina olin kummilikan kanssa katsomassa yhtä esitystä. Kyllä pentu oli ihan innoissaan, mutta sitten alkoi nukkumaanmenoaika lähestyä ja väsy iskemään. Sen verran reipas tuo tyttö on, ettei se ala ihan pienistä kitisemään. Sitäpaitsi ei se mulle yleensä mitään alakaan, kun mähän olen se ihana palvottava kummitäti, jolle näytetään parhaat puolet. Mun äiti nimittäin aina nauraa niitä palvovia katseita mitä pikkulikka muhun luo :)  Idolitäti

mM oli lauantain työkeikalla, joten minäpä sitten lähdin kampaajalle ja shoppausreissulle törsäämään.  No, enpä nyt pahemmin itselleni mitään ostellut, paitsi hiusväriä.  Oon sen verran pihi, etten “kehtaa” ottaa värjäystä pitkiin hiuksiin kampaajalla.  Yritin katsella jotain kevät/kesä housua, mutta mitään ei tarttunut haaviin.  Housujen osto onkin yleensä mun inhokki, kun on niin vaikea löytää housuja, jotka istuu ja ei maksa maltaita.  Sain sentään parin pikkuhirviön synttärilahjat ostettua, niin että ne on sitten valmiina.

Vatsa päätti taas alkaa oikein kunnollisen murina&lurina konserton su-ma välisenä yönä. Tuli valvottua aamuyöhön asti, joten eilisen sitten vietin kotona lepäillen.  Tilanne on siinä mielessä tylsä, koska lääkäri ei oikein tiedä mikä tää sairaus on.  Mun mielestä kun tää on sitä varmaan yleisintä vatsavaivaa eli ärtynyttä paksusuolta.  Lääkäri vielä miettii, että jos muhun sitten joku pikkuameeba olisi veden mukana mennyt joululomareissulla.  Testeissä ei kuitenkaan mitään merkkejä näkynyt, joten en nyt ihan usko. En tosiaankaan halua enää mitään testipurkkeja täytellä!  Jouduin aloittamaan uudelleen vatsaa rauhoittavan lääkkeen, mikä onneksi toimii aika nopeasti. Itse asiassa se toimii niin hyvin, että se rauhoittaa vatsan lisäksi ihan kaiken muunkin.  En kerta kaikkiaan pysty ottamaan lääkettä kuin yöksi, mikä on sinänsä vähän huono.  Joka tapauksessa olen parin viikon päästä menossa uudelleen lekurille, niin sitten nähdään mitä seuraavaksi kaivellaan.

Rentoa viikkoa! Tähän täytyy vielä todeta, että lomaan on 4 viikkoa - pääsiäinen

Minä parka…

Oon ollut jotenkin niin poikki. Allergiakauden startti on aina niin raskas, olo ihan tukkoinen ja vetämätön.  Pää on välillä ihan poissa pelistä ja töppäilen kaikkea hölmöä ja unohtelen asioita. mM kattoo vierestä ihmetellen, että mikä tota nyt oikein vaivaa. Hullu kissa parka kuulemma olen No, tiedätte varmaan tunteen, kun on flunssassa, pää tukossa ja kaikki äänetkin tuntuvat tulevan jostain kaukaa.  Varsin poissaoleva fiilis siis.  Arvaattekin varmaan, ettei töissäkään ole kauhean kivaa, kun väsyttää ja pää lyö tyhjää.  Tätä se kevät sitten on. Tosin nyt tuli pieni takatalvi pelastamaan mut hetkellisesti

Muuten tässä ei olekaan sen kummenpaa valitettavaa Valtakunnassa kaikki hyvin. No okei, ensi viikolla alkaa uusi työhomma (operaatio musta pilvi siis), joten elämä saattaa tästä kurjistua. Varsinkin kun mun pitäisi tehdä silloin paljon muitakin juttuja, joten tässä on pieni sumpliminen, että miten tuosta hässäkästä selvitään.  Ajatus lomasta saa mut kuitenkin virkoamaan ja tuleehan tässä pääsiäinenkin pieneksi hengähdystauoksi.

Talvista työviikkoa! Taidan olla ainut joka takatalvesta tykkää, joten otan siitä kaiken irti

Kiirettä pitää

Päivittämiset on jääneet aika vähiin, kun on sen verran kiirettä pitänyt ja pientä laiskuuttakin on ollut ilmassa.  Niin ja ilmassa taitaa olla vähän muutakin.  Sitä ihanuutta itseään eli siitepölyä. Viikonloppuna alkoi oiretta pukkaamaan.  Kärsä tukossa, korva lukossa, pientä lämpöilyä ja päänsärkyä. Voihan olla, että tämä on joku outo flunssakin, mutta tuollaiset oireet mulla on kyllä allergiassakin.  Perin outo flunssa jos nokka ei vuoda, vaan on vaan kuiva ja turvoksissa. Tänään on kyllä on olo helpottunut, joten ehkä tuuli on kääntynyt tai jotain. Joka tapauksessa siittaritiedotteessa luvattiin kukinnan alkavan tällä viikolla lämpimillä kasvupaikoilla. Ei kivaa

Töissä on kanssa kiirettä pitänyt, kaikenlaista ylimääräistä ilmaantuu vähän väliä.  Aikaa mennyt myös uusien hommien opettelussa (ns. musta pilvi, jos muistatte), mutta onneksi en ole siis joutunut niitä yksin opettelemaan, vaan muitakin on mukana. Silti peruspessimistinä ennustan, että tuosta hommasta tulee vielä kohtuullinen katastrofi ja mulle vatsahaava. Ei kauheasti motivoi, mutta homma on saatava jotenkin käyntiin ja pulkkaankin ennen lomaa. Johon on muuten 5,5 viikkoa Lomakin konkretisoitui taas hiukan kun tein yhden hotellivarauksen.  Netissä hotelli näytti kuvissa ihan kohtuulliselta ja edulliselta, mutta saapa nähdä sitten mihin kurjaan murjuun sitä oikeasti joutuu.  Hotelli on kivasti keskustassa ja kaikki on kävelyetäisyyksien päässä, joten jos siellä jotenkin voi siisteyden yms. puolesta voi nukkua, niin valtakunnassa on kaikki hyvin. Aikaisemmat kokemukset nettivarauksesta on olleet ihan positiivisia, mutta kuten sanottu etukäteen on aina ihan “pakko” murehtia.

Reipasta lopputyöviikkoa toivottaa nimimerkki tulis jo viikonloppu!

Mää-mää

Cherrycat on haastanut minut seuraavaan koitokseen. Olen kuitenkin laiska ja kapinallinen, niin että toteutan vain kohdan 3. Tässä tulee…

Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla. Loisin suht pitkään vanhempieni lihapatojen äärellä ja opiskelin kaikessa rauhassa.  Niin ja säästin ja kituutin säästämällä 5 vuotta rahaa asp-säästötilille.  No, olihan se vaivan arvoista, kun sitten muutin pois, niin muutin omaan pikku yksiööni (siis minun ja pankin).  Taisin olla peräti 25-vuotias kun muutin pois vanhempien luota, mutta kun siellä asumisessa ei ollut mitään ongelmaa ja ihan päinvastoin kaikenlaista bonusta.

2.  Yksi pienistä paheistani on irtokarkit.  Kuvitelkaa mielessänne vaikkapa videovuokraamo, jossa on pitkät tiskit erilaisia namuja. Taivas! Ja tarkkaa on tietenkin mitä karkkeja otetaan. Tässäkin pätee 20/80 -sääntö.  80 % salmari-laku nameja ja loput koostuu sitten parista suklaanamista, fudge-toffeesta ja hedelmäkarkeista. Tästä säännöstä ei kerta kaikkiaan voi poiketa!

3.  En osaa tehdä autolla ns. tavallista mäkilähtöä.  Siis sitä, että nostetaan kytkin ensin tuntumaan ja sitten vasta rouhaistaan kaasua ja nostetaan lisää kytkintä.  Pienestä mäestä lähden aina ihan tavallisesti ja vähänkin suuremmassa käytän aina kässäriä. Mikäs sen helpompaa! Mun takatassut ei kertakaikkiaan suostu muuhun.

4.  En ole mökki-ihmisiä.  En halua vapaa-aikanani tai lomallani elää extreme olosuhteissa, niin että kaikki on normaalia hankalampaa ja mukavuudet puuttuu. No okei, luksusmökkeily on asia erikseen, mutta siihen ei oikein ole mahiksia.  Erityinen jo lapsuudesta tuttu inhokkini on puucee.  Jos tieto siitä voi saada suoleni tukkeeseen.  Sitäpaitsi en voi edes pestä naamaanikaan järvivedellä, kun saan ihottumaa.  Mua ei selkeestikään ole luotu mökkeilemään, vaan palveltavaksi täyshoidolla kylpylään tai jotain…

5. Tykkään Star Trekistä.  Ja erityisesti niistä vanhoista alkuperäisistä. Mr Spock on niin ihqu ja sillä on niin namut suippokorvat Ykskin mies sanoi joskus aikoja sitten, että jos tuon olisi tiennyt, niin olisi valinnut mut tyttöystäväkseen. Vissiin oli kai allerginen tyttöystävän hömppäleffoille

6.  En voi sietää makaroonilaatikkoa.  Olen inhonnut sitä lapsesta saakka.  Makaroonilaatikko oli tietenkin veljeni lemppari ja minun vihakki. Äiti parka joutui sitten tekemään kahta eri ruokaa, koska minä jääräpää en kertakaikkiaan sitä suostunut syömään.  En syö sitä nykyäänkän, mutta pakon edessä saan alas sitä vähän leivän kanssa.  En tajua, kun kaikkea muuta pastaa syön, mutta just ne tietyt makaronit värisyttävät.  Kauhea trauma!

Siinä sitä tuli taas ilmi Saden omituisuudet, lapsuuden traumat ja muut ihmeellisyydet. Nauttikaa ja naurakaa

Äh, maanantai

Voihan nenä, että voi viikonloppu mennä nopeasti.  Melkein koko viikonloppu meni harrastuksen parissa, mikä tuntuu kyllä vähän joka puolella kroppaa. Lauantaina sentään päästiin saunomaan, mutta silti pientä jäykkistelyä on.  Nyt kyllä vähän nukuttaisikin…

Viime viikkoon palaan vielä sen verran, että raportoin pimeän ajosta simulaattorista. Homma kesti siis reilun tunnin.  Siinä sitten istuttiin kuulokkeet päässä, sellaisessa häkkyrässä, jossa oli auton normit ohjauslaitteet.  Kone antoi ohjetta ja demosi erilaisia valonkäyttötilanteita. Sitten tuli myös harjoituksia, jossa ensi räpsyteltiin valoja ja sitten lopulta ajettiin ja räpsyteltiin valoja ohitustilanteessa ja myös ohitettavana. Ihan muuten hyvä, mutta…kun sillä simulla oli aluksi niin vaikea ajaa.  Se kun ei ole kuitenkaan ihan täysin kuin oikea auto (tai mun oma rakas lullani).  Ohjauspyörä oli jäykkä ja ei ohjannut yhtä herkästi. Vaihdekeppi oli takaoikealla ja mulle vähän liian kaukana. Kun ekan kerran kurkotin ja runnoin vitosvaihdetta päälle,  niin lensin tieltä ulos Hupsista!  Sekin oli outoa kun ei tunne nopeutta, vaan oikeasti joutuu syynäämään nopeusmittaria kokoajan, että pysyy halutussa nopeudessa. Ei ihan kivaa vilkuilla mittareita kun ajaa pimeää mutkaista tietä 80 km/h.  Simu kyllä sitten motkottaa jos ajaa ylinopeutta.  Eikä simu myöskään noteeraa moottorijarrutusta, vaan pitää painaa jarrua.  Olisin tarvinnut ensin vähän koe ajoa, niin että olisin voinut keskittyä ajamisen sijasta valojen välkyttelyyn.  Välillä olin pihalla että mitäs mun nyt pitäisi tehdä ja taisi työpäivän jälkeisellä väsymykselläkin olla osuutensa asiaan.  Vähän taisi mennä hukkaan 90 egea.  Sain kuitenkin pidettyä suuni supussa ja lähinnä vain hihittelin. Enpä taida siltikään ihan heti lähteä pimeälle maantielle häikäisemään vastaantulijoita :(  Olen citykissa!

Täytyypä kertoa heti hyvät uutiset. Eilen löysin mulle ja mM:lle edulliset lentoliput reissua varten, vain 190 € per nuppi.  Ei paha!  Päätettiin, että ihan halvempiin, epäilyttäviin lentoyhtiöiden  ei kyllä sorruta. Nämä “kunnialliset liput”  löysin yhdestä suomalaisesta nettimatkatoimistosta, joka oli selkeästi halvempi kuin muut normimatkatoimistot. Olin kyllä tosi epäluuloinen, kun heti piti maksaa, mutta varmistus ja e-lippu tuli muutamassa tunnissa. Heti piti muuten tehdä lomacountdown eli kuusi viikkoa loman alkuun. Hola!

Höpötystä vaan

Tänä aamuna olin ihan ihmeissäni. Lähdin töihin normi-aikaan eli vähän ennen seitsemään ja tajusin, että herranduudeli sentään, nythän on valoisaa.  Olin ekaksi ihan varma, että olin nukkunut pommiin tai katsonut kelloa väärin. Totta se vaan oli, oli jo selvästi valoisaa.  Kevät tulee, sitä ei voi estää!

Viikonloppu meni taas kerran liian nopeasti.  Käytiin mM:n kanssa leffassa ja sen jälkeen yhdellä.  Ja se tosiaankin jäi yhteen.  Molempia haukotutti niin kauhiasti, että ei jaksettu jäädä keskustaan parveilemaan. Minä vielä join kaakaon ihan raakana, niin ettei voinut sitäkään syyttää.  Baarimikkokin tuosta kaakaosta repi huumoria (niin eikait kukaan pe-iltana tilaa pelkkää kaakaota) ja sitten pelastettiin mun imago laittamalla kaakao kuppiin jossa luki Minttu.  Joo kyllä mulle oiskin minttukaakao maistunut, mutkun mutkun vatsani ei siitä olisi varmaan riemastunut.  No joo, en mä kyllä sunnuntaina sitten vatsaa niin säästellyt, vedin mM:n paistamat letut törkeesti mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.  Slurps!

Tälle viikolle riittääkin sitten vähän extraohjelmaa.  Mulla on akupunktio ja selkähoito molemmat.  Oon varmaan sitten kuin junan alle jäänyt tai jotain. Valitusta ja säälittelyä tulossa! Sen lisäksi olen vihdoinkin saanut aikaseksi, että menen suorittamaan autokoulun pimeän ajon. Juu, en mä tässä olekaan kuin kaksi talvea ajellut ja pimeessäkin jonkin verran.  Tuo ajo muuten suoritetaan simulaattorilla, joten varmaan on ihan mielenkiintoinen kokemus.  Se mikä vähän huolestuttaa, on se että miten pystyn pitämään siellä kieleni kurissa, jos jotain menee pieleen. Nimittäin kun ajelen, niin multa välillä pääsee pientä kommenttia. Voi V-u! Voi V-u mikä käsivammanen! No V-u tule nyt sitten siihen eteen. Jne jne.  Sori vaan kielenkäyttö, olis varmaan suun pesu tarpeen Vimillä.  Ihan oikeasti tyydyn siis  vaan kiroamaan, jolloin ärsytys pääsee ulos. Enkä noidu kokoajan, vaan vain silloin kun jotain ikävän yllättävää tapahtuu.    En tee tahalleen kiusaa tai “kosta” ja yritän olla niin joustava kuin huomaan ja osaan.  Kuitenkin mulle on turvallisuus tärkein ja annankin sitten kaahaaja kussukoiden kiilata enkä ala kisailemaan niiden kanssa.  Pieni kommentointi ei nyt niin kauhea synti ole, eihän, kysyy nimimerkki ulkoisesti tyyni sisällä kiehuu.  Yleensä mun kyydissä onkin mM eikä se ole moksiskaan ja huutaa mun mukana.  Sekin on sujuvasti oppinut huutamaan käsivammanen, kun joku ei näytä vilkkua silloin kun pitäisi

Tarmokasta työviikkoa!