Harrastuksessa on nyt syyskausi pyörähtänyt täyteen vauhtiin. Siellä kyllä on tullut vietettyä aikaa.  Nyt ei selkä enää kiusaa, niin pääsen taas täysillä nautiskelemaan harrastamisesta.  Olen tosi tyytyväinen! Ja enkä ole vain tyytyväinen pelkästään harrastukseen, vaan yleensäkin mun elämään. No, okei työasiat välillä rassaa, mutta kuitenkin olen kiitollinen siitä, että mulla ylipäänsä on työ.  On suorastaan outoa, että kaikki on hyvin ja asiat etenee omalla painollaan.  En muista, milloin olisi kaikki ollut näin rauhallista ja tietyllä tavalla huoletonta.  Täytyy välillä oikein muistuttaa itseään siitä, miten hyvin asiat ovat järjestyneet, ettei sitä kaivamalla kaivaisi jotain ikävää ja stressattavaa.  Sitä kun on pitkään elänyt vaikeita aikoja, tuskallisia hetkiä ja sitä helkutin vuoristorataa, niin nyt tämä tasaisuus tuntuu vaan oudolta.  En tosiaankaan valita tätä, mutta totean vaan, että oudolta tuntuu ja samaan aikaan ihanalta

Tapahtuman anti oli oikein hyvä ja ohjelmaa riitti.  Sen tuntee kyllä lihaksissakin, lievästi sanoen väsyneet ja jäykät on paikat.  Päivän lopuksi oli ihana päästä rantasaunaan ja sitten makkaraa kärtsäämään. Uimaan vaan en kerta kaikkiaan pystynyt menemään. Kävin kyllä laiturillä värjöttelemässä, mutta märkä kylmä laituri sai mut aika tehokkaasti karkoitettua. Olen lälläri! Tuon ohjelman jälkeen ei tosiaankaan ollut mitään univaikeuksia, sitä vaan sammahti heti kun sai pään tyynyyn.  Kävispä se nukahtaminen noin helposti joka ilta.

Viikonlopun jälkeen töihin paluu tuntui kyllä aika kypsältä. Ei hittolainen, ehkä sitä pitäisi vaan alkaa katselemaan muita työpaikkoja, kun jo nyt fiilikset on näin tylsistyneet.  Kun ei vaan millään jaksaisi, just kun elämä on rauhoittunut. Täytyy miettiä…

Reipasta viikon alkua kaikille!

Toivottavasti nyt säät olisivat hyvät, pliis ei ainakaan sadetta. Päivän harrastelun jälkeen kun odottaa rantasauna ja makkaran käristys.  Sen jälkeen kyllä varmaan uni maittaa.  Mulla on muuten talviturkki vielä heittämättä enkä usko että nytkään siitä pääsen eroon. Milloinkahan olen muuten uinut järvessä, öhöm, täytyy kyllä sanoa, että en edes muista.  Ai miksikö en siis ui, no, en tykkää kylmästä vedestä.  Kaikki mikä on alle 30 asteista on mulle vilukisulle kylmää

Hyvää viikonloppua kaikille jo vähän etukäteen!

Onneksi tämä viikko on kuitenkin mulla lyhyempi kun olen perjantaina lomapäivällä. Lähdetään silloin mM:n kanssa yhteen viikonlopun kestävään harrastustapahtumaan. Ehkä siellä saan väsytettyä itseni niin, että nukkumatti iskee multa tajun kankaalle aikaisin. Toivossa on hyvä elää…

Perjantaina mentiin mM:n kanssa yksille tuttaville katsomaan olympialaisten avajaisia.  Mikäs siinä oli olla sohvaperunana ja toipilaana.  Sitä vaan lepäili sohvalla, katseli avajaisspektaakkelia ja nautiskeli hyvästä seurasta ja tarjoiluista.  Tosin mun ruokahalu oli vähän kadoksissa ja juomahalut sitäkin enemmän. Joka tapauksessa mukava ilta! 

Lauantaina olo olikin jo sitten huomattavasti pirteämpi.  Illalla jaksoin jo raahautua ulos syömään ja leffaan.  Sunnuntaina tuli sitten taas laiskoteltua ja katseltua kisoja.  En siis ole mikään urheiluhullu, mutta joskus on kiva katsella kisoja ja tutustua ihan uusiin lajeihin. Nyt kun asustelen vannoutuneen urheiluhullun kanssa, niin voi tulla lajit entistä tutummiksi. Saa nähdä mitä kaukosäädin -ja kanavataisteluita me vielä saadaan aikaan

Eilen katseltiin mM:n kanssa sen tauluja ja niille paikkoja. Tulin myös samalla esitellyksi ex-tyttöystävälle, siis kuvalle.  Huomasin nimittäin, että mM vähän piilotteli yhtä taulua. Kysyin sitten, että mikä tuo on. No kuulemma ei ollut ajatellut sitä mulle näyttää, kun siinä oli muutama kuva hänestä ja ex-tyttöystävästä (ero tapahtunut yli 5 v sitten). Sanoin siihen, että näytä vaan, että tuohan on jo niin historiaa.  Tietenkin olin vähän utelias, kukapa ei olisi ollut.  Mitäpä noin vanha juttu olisi mua häirinnyt, varsinkin kun nämä kaksi eivät pidä mitään yhteyttä. Ex-tyttiskin on ollut monta vuotta jo toisen kanssa ja pienen lapsen äiti.  mM taisi kuvitella, että vedän aiheesta ihan hirveät pinnat. Saahan tuollaista muistoa säilyttää, mutta seinälle se ei tietenkään tule :)  Oli kieltämättä ihan mielenkiintoista nähdä millainen (pitkäaikainen) exä on ollut.  Naisen luonto on utelias Ihan mukavannäköinen nainen. Nyt kun näihin exiin päästiin, niin mM:n (lyhytaikaisesta) häirikköexästä ei ole onneksi enää kuulunut mitään.  Vähän kuitenkin veikkaan, että kun aika kuluu, niin tämä eukko yrittää luikerrella takaisin ystävällisiin väleihin. Se taas ei sovi mulle, mun mittani on tuon tyypin suhteen täynnä!

Reipasta työviikkoa!

Tänään on sitten olympialaisten avajaiset.  Niitä meinaan jaksaa raahautua katsomaan tuttaville. Samahan se sitten on kenen sohvalla makoilen ja lepäilen Siellä on meinaan hyvät syömingit luvassa, juomapuoli taitaa meikäläisellä sitten jäädä limulinjalle (lähinnä).

Hyvää viikonloppua kaikille!

Huomaa kyllä, että valtaosalta ihmisistä on jo lomat loppuneet.  Liikenne on taas lisääntynyt valtavasti.  Niin ja käsivammaset kuskit ja hullut ohittajat.  Onko se nyt niin vaikeaa näyttää vilkkua kun vaihtaa kaistaa ja onko ihan pakko änkeä suoraan eteen, niin että saa itse polkea jarrua. Tämän aamun saldo 25 minuutin matkalla: kolme käsivammaista kaistanvaihtajaa jotka änkesivät ihan suoraan eteen. Tosi rentouttavaa tämä autoilu!

Tällä viikolla onkin joka illalle jotain ohjelmaa. Tänään menen kummilapsen synttäreille, huomenna harrastamaan ja perjantaina sitten kokoonnutaan porukalla katsomaan Pekingin olympialaisten avajaisia ja grillaamaan.  Toivottavasti runsas ohjelma sitten pistää meikäläisen niin väsyneeksi,  että uni tulee ihan kutsumatta ja tarpeeksi aikaisin.

Nyt ollaan sitten oltu mM:n kanssa viikon verran saman katon alla. Järkkäyshommia on riittänyt ja pölynimuri on laulanut melko usein. Mulla meinaa nimittäin kurkku mennä tukkoon pölystä ja silmätkin on kihisseet jonkin verran.  Mitään sen suurempaa riitaa ei olla saatu aikaan, mutta muutama “keskustelu” on tavaroiden sijoittelusta ollut tai siitä, että kumman tavara X otetaan käyttöön. mM:lla kun on välillä se asenne, että hänen tavaransa X on parempi kuin minun.  Esimerkiksi keskusteltiin, että kumman imuria käytetään ja kumpi laitetaan varastoon. Se homma kyllä ratkesi siihen kun totesin, että minä olen kuitenkin se joka imuroi, niin että minä käytän sitä imuria johon olen tottunut.  Monia asioitahan olen juuri tuota kämppää varten ostanut, joten esimerkiksi verhoja en ala vaihtamaan, kun ne on juuri tuota kämppää ajatellen ostettu eivätkä ole edes vanhat.  Olen yrittänyt olla lempeä ja joustava :) Eihän se ole helppoa muuttaa toisen kotiin.  Toki onhan siellä myös jotain mM:n kalusteita, koriste-esineitä ja taulujakin meinataan laittaa. Niin ja keittiöhän on mM:n oma valtakunta

Vika lomaviikonloppu meni ihan kivoissa merkeissä, vaikka säät kääntyivätkin vähän huonompaan suuntaan. Perjantaina käytiin leffassa ja ihmettelemässä keskustan menoa. Tuntui, että koko kaupunki liikkeellä nuoriso-osastosta alkaen. Lauantaina meillä kävi ruokavieras ja sunnuntaina lähdettiin paikalliseen katsomaan formuloita. Tosin minä livahdin siinä välissä tunnin ostoskeikalle, josta mukaan tarttui pari kivaa juttua kotiin. En millään jaksa katsoa koko kisaa, se vaan on niin boringia.  No, mM-urheiluhullu oli tietenkin ihan onnessaan, joten sen täpinöitä oli kyllä ihan hauska seurata. Kohtahan sen onnenpäivät vasta alkaakin - olympialaiset meinaan.

Tarmokasta työviikkoa vaan kaikille!

mM on nyt sitten lopullisesti muuttanut minun luokseni. Tällä viikolla on rahdattu hänen luotaan  pienehkö muuttokuorma kalusteita jne.  Vaatteita, astioita ja muuta käyttötavaraa onkin jo valunut tänne tasaisesti aikaisemmin. Silti järjestelemistä (ja pölyä grrrr) on aika paljon.  Nyt loppuviikosta tilanne on jo aika hyvä.  Tavarat ja kalusteet on pääsääntöisesti järjestyksessä, muutama epämääräinen nyssäkkä odottaa vielä läpikäyntiä. Samoin taulut, koriste-esineet ja muu hienosäätö vielä on tekemättä.  Joka tapauksessa täällä voi asua ja tavarat löytyy yleensä ilman kissoja ja koiria.  Homma hanskassa siis

Viimeisiä lomapäiviä tässä viedään. Maanantaina pitäisi mennä taas töihin, hyi.  Toisaalta reissu ja tämä muutto on kyllä vienyt niin tehokkaasti ajatukset niin muualle, että työasiat on täysin unohtuneet.  En vaan tajua, että miten saan taas sisäisen kelloni väännettyä työaikaan.  Illat ovat vähän tupanneet venähtää…

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

PS. Kiitos rakkaat ystäväni tunnustuksista! Olette myös tunnustuksen ansainneet. Mitenköhän sitä itsekin olisi alkuvuoden suosta selvinnyt ilman teidän tsempityksiä….

Pääsimme siis ihan kunnialla hotelliin. Hotelli osoittautuikin ihan hyväksi löydöksi. Huone oli pieni (kuten odotinkin), mutta ihan siisti. Hotelli respan palvelukin toimi ihan hyvin ja englantia puhuttiin siellä ihan kohtuullisesti. Asiat hoituivat hyvin.  Ilmastointikin oli ja se toimi hyvin Parasta oli kuitenkin hotellin sijainti. Latinaiskorttelissa, ihanien pienten kujien ja ravintoloiden ympäröimänä. Very romantic! Lähellä hyvät julkiset kulkuyhteydet ja moni kohde oli muutenkin ihan kävelymatkan päässä. Olin tosi tyytyväinen valintaamme!

Reissu kesti siis reilun viikon. Sinä aikana tuli nähtyä niin paljon ja käveltyä jalat ihan puhki.  Välillä tuntui, että silmät väsyy kun aina on odottamassa joku uusi rakennus, puisto, patsas tai suihkuallas. Ja ne sillat ja Seine-joki (joka muuten meidän suussa kääntyi Seinäjoeksi).  Ihanaa sekin, että ravintolaa/kahvilaa ei tarvitse etsiä, kun niitä on ihan joka kulma täynnä. Sinne oli kiva pysähtyä viinilasilliselle, lepuutella jalkojaan ja ihmetellä ihmisvilinää.

Yksi mahtavista kokemuksista oli seurata kansallispäivän viettoa.  Sotilasparaati ja hävittäjien jne kaluston ylilennot. Illalla sitten aivan mahtava ilotulitus (ja väentunnos).  Kesti yli puoli tuntia ja oli sovitettu musiikin tahtiin. Kyllä sitä kelpasi katsella Eiffel-tornin juurelta.  Noita mahtavuuksia vaan oli niin kauheasti, että niistä kaikista ei voi edes kirjoitella. Louvre, Sacre-cour, Notre-Dame, Moulin-rouge.  Ja entäs Versailles, voi sitä ihmisen mahtipontisuutta.  Mieletön kokonaisuus, ei ihme että rahaa paloi ja tuli lopulta vallankumous Sellainen reippailu tehtiin myös, että mentiin Eiffel-tornin kakkostasolle portaita pitkin. Tosin siihen sai jonottaa tunnin.  Ei onneksi tuntunut kauhean pahalta jaloissa ja ylhäällä odotti mahtavat näkymät. Oli sen arvoista!

Hotellin sijainti oli siis sellainen, että syömiset ja illan istujaiset voitiin tehdä ihan “kotinurkilla”. Ei tarvinnut huolehtia taksikyydeistä ja kotiinpaluuajoista. Kunhan vaan käveltiin takaisin hotelliin. Helppoa kuin mikä.  Voitte siis arvata, että rahaa on palanut.  Ruuan hinta tuolla alueella vaihteli, mutta ihan kohtuullisella rahalla sai syötyä (ja juotua). No, ruuan taso vaihteli kyllä aika paljon loistavasta huonoon, mutta senhän siitä saa kun syö tuollaisessa turistirysässä. Itse asiassa oli mukava joka ilta valita eri pikku kuppila ja sekin vielä että sai syödä ulkona (kadulla) olevassa pöydässä.  Muutamaa jälkiruokaa tuli myös maistettua, ollallaa, suklaamousse oli suussa sulavaa.

Selvisimme siis kohtuullisen hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei puhu ranskaa. Nyt osataan pari tervehdystä jne.  Pari pientä tylytystä tuli, kuten poliisilta, jolta kysyimme tietä.  Se täytyy kyllä todeta, että Pariisissa opasteet on osattu tehdä  vaikeasti havaittaviksi, vaikeasti ymmärrettäviksi, pienellä tekstillä ja toisinaan vain ranskaksi.  Asiat toimii vähän eri tavalla kuin muualla ja välillä asiat on vähän hankalia. Kuten metrolipun ostaminen automaatista :)  Tai metron ovien aukeaminen. Ekaa kertaa kun olimme lähdössä vaunusta, niin odotimme, että ovet aukeaa automaattisesti.  Eivät ne aukea, kun ovet piti vääntää itse kahvasta auki. Kivikautista meininkiä Kaikesta huolimatta asiat saatiin toimimaan pienten pähkäilyjen ja hekotusten jälkeen.

Kerrassaan siis mahtava ja muistorikas reissu. Ja romanttinen tietenkin. Ihanaa kulkea käsi kädessä ihmettelemässä kaupungin menoa ja ottamassa valokuvia joka puolelta.  Oli suorastaan ikävä lähteä takaisin kotimaahaan, mutta ei makeaa mahan täydeltä