Sateenkaari

Äh, maanantai

Voihan nenä, että voi viikonloppu mennä nopeasti.  Melkein koko viikonloppu meni harrastuksen parissa, mikä tuntuu kyllä vähän joka puolella kroppaa. Lauantaina sentään päästiin saunomaan, mutta silti pientä jäykkistelyä on.  Nyt kyllä vähän nukuttaisikin…

Viime viikkoon palaan vielä sen verran, että raportoin pimeän ajosta simulaattorista. Homma kesti siis reilun tunnin.  Siinä sitten istuttiin kuulokkeet päässä, sellaisessa häkkyrässä, jossa oli auton normit ohjauslaitteet.  Kone antoi ohjetta ja demosi erilaisia valonkäyttötilanteita. Sitten tuli myös harjoituksia, jossa ensi räpsyteltiin valoja ja sitten lopulta ajettiin ja räpsyteltiin valoja ohitustilanteessa ja myös ohitettavana. Ihan muuten hyvä, mutta…kun sillä simulla oli aluksi niin vaikea ajaa.  Se kun ei ole kuitenkaan ihan täysin kuin oikea auto (tai mun oma rakas lullani).  Ohjauspyörä oli jäykkä ja ei ohjannut yhtä herkästi. Vaihdekeppi oli takaoikealla ja mulle vähän liian kaukana. Kun ekan kerran kurkotin ja runnoin vitosvaihdetta päälle,  niin lensin tieltä ulos Hupsista!  Sekin oli outoa kun ei tunne nopeutta, vaan oikeasti joutuu syynäämään nopeusmittaria kokoajan, että pysyy halutussa nopeudessa. Ei ihan kivaa vilkuilla mittareita kun ajaa pimeää mutkaista tietä 80 km/h.  Simu kyllä sitten motkottaa jos ajaa ylinopeutta.  Eikä simu myöskään noteeraa moottorijarrutusta, vaan pitää painaa jarrua.  Olisin tarvinnut ensin vähän koe ajoa, niin että olisin voinut keskittyä ajamisen sijasta valojen välkyttelyyn.  Välillä olin pihalla että mitäs mun nyt pitäisi tehdä ja taisi työpäivän jälkeisellä väsymykselläkin olla osuutensa asiaan.  Vähän taisi mennä hukkaan 90 egea.  Sain kuitenkin pidettyä suuni supussa ja lähinnä vain hihittelin. Enpä taida siltikään ihan heti lähteä pimeälle maantielle häikäisemään vastaantulijoita :(  Olen citykissa!

Täytyypä kertoa heti hyvät uutiset. Eilen löysin mulle ja mM:lle edulliset lentoliput reissua varten, vain 190 € per nuppi.  Ei paha!  Päätettiin, että ihan halvempiin, epäilyttäviin lentoyhtiöiden  ei kyllä sorruta. Nämä “kunnialliset liput”  löysin yhdestä suomalaisesta nettimatkatoimistosta, joka oli selkeästi halvempi kuin muut normimatkatoimistot. Olin kyllä tosi epäluuloinen, kun heti piti maksaa, mutta varmistus ja e-lippu tuli muutamassa tunnissa. Heti piti muuten tehdä lomacountdown eli kuusi viikkoa loman alkuun. Hola!

Höpötystä vaan

Tänä aamuna olin ihan ihmeissäni. Lähdin töihin normi-aikaan eli vähän ennen seitsemään ja tajusin, että herranduudeli sentään, nythän on valoisaa.  Olin ekaksi ihan varma, että olin nukkunut pommiin tai katsonut kelloa väärin. Totta se vaan oli, oli jo selvästi valoisaa.  Kevät tulee, sitä ei voi estää!

Viikonloppu meni taas kerran liian nopeasti.  Käytiin mM:n kanssa leffassa ja sen jälkeen yhdellä.  Ja se tosiaankin jäi yhteen.  Molempia haukotutti niin kauhiasti, että ei jaksettu jäädä keskustaan parveilemaan. Minä vielä join kaakaon ihan raakana, niin ettei voinut sitäkään syyttää.  Baarimikkokin tuosta kaakaosta repi huumoria (niin eikait kukaan pe-iltana tilaa pelkkää kaakaota) ja sitten pelastettiin mun imago laittamalla kaakao kuppiin jossa luki Minttu.  Joo kyllä mulle oiskin minttukaakao maistunut, mutkun mutkun vatsani ei siitä olisi varmaan riemastunut.  No joo, en mä kyllä sunnuntaina sitten vatsaa niin säästellyt, vedin mM:n paistamat letut törkeesti mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.  Slurps!

Tälle viikolle riittääkin sitten vähän extraohjelmaa.  Mulla on akupunktio ja selkähoito molemmat.  Oon varmaan sitten kuin junan alle jäänyt tai jotain. Valitusta ja säälittelyä tulossa! Sen lisäksi olen vihdoinkin saanut aikaseksi, että menen suorittamaan autokoulun pimeän ajon. Juu, en mä tässä olekaan kuin kaksi talvea ajellut ja pimeessäkin jonkin verran.  Tuo ajo muuten suoritetaan simulaattorilla, joten varmaan on ihan mielenkiintoinen kokemus.  Se mikä vähän huolestuttaa, on se että miten pystyn pitämään siellä kieleni kurissa, jos jotain menee pieleen. Nimittäin kun ajelen, niin multa välillä pääsee pientä kommenttia. Voi V-u! Voi V-u mikä käsivammanen! No V-u tule nyt sitten siihen eteen. Jne jne.  Sori vaan kielenkäyttö, olis varmaan suun pesu tarpeen Vimillä.  Ihan oikeasti tyydyn siis  vaan kiroamaan, jolloin ärsytys pääsee ulos. Enkä noidu kokoajan, vaan vain silloin kun jotain ikävän yllättävää tapahtuu.    En tee tahalleen kiusaa tai “kosta” ja yritän olla niin joustava kuin huomaan ja osaan.  Kuitenkin mulle on turvallisuus tärkein ja annankin sitten kaahaaja kussukoiden kiilata enkä ala kisailemaan niiden kanssa.  Pieni kommentointi ei nyt niin kauhea synti ole, eihän, kysyy nimimerkki ulkoisesti tyyni sisällä kiehuu.  Yleensä mun kyydissä onkin mM eikä se ole moksiskaan ja huutaa mun mukana.  Sekin on sujuvasti oppinut huutamaan käsivammanen, kun joku ei näytä vilkkua silloin kun pitäisi

Tarmokasta työviikkoa!

Perjantai, perjantai

No ensinnäkin päivän suolistouutiset. Tilanne on huomattavasti parempi nyt.  Kävin kerran akupunktiossa ja jo samana iltana vatsa oli paljon rauhallisempi.  Myös lääkitys on varmaan alkanut puremaan. Tosin piltsut on sellaisia kolmiolääkkeitä, joista ihan oikeesti menee polla ja tasapaino sekaisin. Karsea myrkky! En uskalla ottaa sellaisen kuin yöksi. Ei tulisi työpäivästä kyllä mitään jos lääkkeen ottaisi enkä kyllä uskaltaisi ajaa autoakaan.  Joka tapauksessa tilanne tuntuu jo paremmalta ja olen nukkunut jopa öisin enkä vaan kieriskellyt tuskissani.

Tuosta akupunktiosta piti vielä vähän kirjoitella. Aloitin sen varsinaisesti allergian hoitoa varten, mutta tottakai nyt tuota vatsaa hoidetaan samalla.  Saatavatpa ne jopa liittyä toisiinsa.  Se mistä tykkään akupunktiossa on se, että se on kokonaisvaltaista.  Aluksi käydään läpi kaikki mahdolliset oireet läpi ja elämäntavat nukkumisesta suolentoimintaan asti.  Vaikka itselle monet oireet ja ongelmat on ihan irrallisia juttuja, niin hoitajalle niistä muodostuu kokonaiskuva, jonka mukaan hän määrittelee hoidon.  Usein irralliset ongelmat kuitenkin liittyvät johonkin tiettyyn perusongelmaan tai epätasapainoon.  Haastattelun lisäksi kuunnellaan käsistä eri elimiin liittyvät pulssit ja kurkataan myös miltä kieli näyttää.  Sitten lopuksi valitaan pisteet mihin neulat laitetaan ja sitten lepäillään 20 minuuttia neulat paikallaan.  Illalla hoidon jälkeen alkoi jonkin verran väsyttämään ja pientä kolotusta tuntui noissa pistokohdissa.  Ja vatsa hiljeni olennaisesti.  Sen olen myös huomannut, että olen ollut jonkin verran väsynyt myös. Vissiin kai ihan normaalia parantumisreaktiota. Ensi viikolla sitten uusi käynti taas.

Odotan kyllä innolla viikonlopun tuloa. Haluan saada ihanat pitkät yöunet!  Mitään sen kummenpaa ohjelmaa ei ole viikonlopuksi. Ehkä käydään joku leffa katsomassa.  Mitään biletystä ei ainakaan tarvitse mun vatsalla harrastaa.  En pysty, uskalla enkä saa (lääkityksen takia) mitään alkoa ottaa.  No problem, hyvin tässä ilmankin pärjäillään. Enemmän tässä harmittanut pieni kofeiinin puute.  Kahvi ja colajuomat on joutuneet pannaan ja on yrittänyt pärjäillä vaan vihreällä teellä. Pientä suorityskyvyn laskua on havaittavissa

Levollista viikonloppua!!!

Vatsamörkö

Vatsassani taitaa asustella joku mörkö.  Taas on vatsa nimittäin vaivannut oikein urakalla.  Eilinen päivä kului sairaslomalla, kun olin niin poikki yöllisestä valvomisesta.  Lorinan ja purinan lisäksi oli sen verran kipujakin, ettei nukkumisesta tullut kerta kaikkiaan mitään. Tänään sitten pääsin työpaikan lääkärille ja siellä vihdoinkin otettiin vaivat kunnolla tutkittavaksi.  Epäilynä paksusuolivaivat ja/tai viime reissulta mukaan tarttunut bakteeri tai loinen.  Eikös kuulostakin tosi kivalta.  Epäilyjen perusteella sitten hirveä setti erilaisia testejä, joita varten sain pienen muovikassillisen kippoja ja kuppia.  Osa testeistä kun on “kotitöitä”, en viitsi edes selittää enempää, arvaatte varmaan loput.  Huomen aamulla pääsen jo verikokeisiin ja ehkä minulla on jo muitakin “tuomisia” mukana.  Voi herran jestas! Vetää jo hysterian partaalle, vaikka luulen, että sitten kotona purkkien kanssa ei varmaan naurata. Kaikkea sitä ihminen joutuukin tekemään :(  Sain myös lääkitystä, jonka pitäisi rauhoittaa vatsaa. Tosin lääkkeissä on kolmio, joten saattaa olla että töissäoleminen voi olla pientä nuokkumista. Täytyykin heti tässä mennä googlaamaan ko lääke… mikähän kauhia myrkky sekin on.  Elämä kiusaa!

Viikonloppulaitumille

Ah ihanaa, perjantai, ja viikonloppu lähestyy.  Ihan suht tavallinen viikonloppu tulossa, mutta silti kovasti odotan sitä kuin kevätlaitumelle pääsyä.

Uusi perheenjäsenemme (kuten Dolce asian ilmaisi) eli telkkari saapui vasta eilen muutaman pienen mutkan jälkeen. Viikonloppuna tellu ja oheisvimpaimet pitää saada kondikseen.  Päätin säästää hermojani ja pyysin ihan suosiolla isukkia apuun. mM on nimittäin osan viikonloppua  työkeikalla enkä tosiaankaan yksin ala tuota säätämään. Tosin mM:n sormet syyhysi kovasti illalla telkkarin suuntaan, mutta totesin että ei varmasti aleta sitä asentamaan illalla klo 22 jälkeen.  Kun kaikki oheislaitteet (video, dvd, nauhoittava digiboksi + katselukortti) pitää saa fiksusti toimimaan, niin haluan niitä viritellä virkeenä ja ajan kanssa. 

Viikonloppuna meinaan käydä luistelemassa, kun on kerta kunnon talvikelit.  Ja ehdottamasti jälkkäriksi laskiaispulla tai useampi… Meinaan “leipoa” pullat itse eli käytän noita kaupan pakastepullia.  Itse asiassa tämä on eka kerta kuin noita valmiita pullia käytän.  Sitä on kai vanhentunut ja laiskistunut niin, ettei viitsi alkaa vääntämään pullataikinaa itse. Sitäpaitsi pakastepullista saan just sopivan pienen määrän, se on olkoon puolustukseni.  Sitten reilusti kermavaahtoa ja mansikkahilloa = slurps.

Talvista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Korsnatkaa kunnolla ja haukatkaa happea

Ressi ohi!

Eilen oli sitten mun kauhulla odottama keskustelu pomon kanssa.  Ei sitten ollutkaan niin paha kuin oletin. Eikä se ollut edes kahdenkeskinen tilaisuus, vaan siellä oli yksi muukin henkilö.  Asiat olivatkin muuttunut jo viime puhumisesta. Työhomman kokonaisuus ei tulekaan mulle, vaan vastuuta on jaettu useammalle eri henkilölle. Jotain hommaa mulle kuitenkin tulee, mutta ei koko jättipottia. Positiivista tässä on se, että pomoni ei olekaan kuuro. Hän on ihan oikeasti kuunnellut minua ja ottanut huomioon suunnitelmaa tehdessään.  Tosin aitona pessimistinä “tiedän”, että homma ei tule menemään niin helposti kuin pomoni kuvittelee, mutta pääasia on se, että homma ei yksin kaadu mun niskaan. Varmasti tulee tiukkoja paikkoja, ongelmia aikatauluissa ja virheitäkin, mutta enpähän ole yksin hukkumassa.  Suht normaalia siis En siis joutunut hakkaamaan nyrkkiä pöytään, huutamaan v-sanaa tai mitään muutakaan epämiellyttävää. Olin vain tarkka kuin porkkana ja lempeä kuin kesäsade :) 

Keskustelusta jäi siis periaatteessa ihan hyvä fiilis. Mikä harmittaa on se kauhea etukäteinen stressaus. Tosin olisi se pomo voinut mulle vinkata, että mitä se oikein meinaa, vaikka eihän hän tietenkään tajunnut että mun rauhallisen ulkokuoren takaa löytyy neuroottinen hermokimppu.  Nyt kyllä tunnen itseni vähän tyhmäksi ja ylireagoivaksi. Jos sitä joskus edes oppisi ettei tarvitse aina hirveitä paineita vetää asioista etukäteen. Voihan niistä murehtia sitten kun ne vasta tapahtuneet.  Mulla on kyllä se ominaisuus, että en siedä epävarmoja tilanteita.  Asioilla pitää olla järjestys ja tavaroilla paikkansa.  Kröhöm, pientä kontrollifriikin vikaa siis.  Mulle vaan tulee stressiä levälleen olevista työasiosta,  sotkuisesta kodista tai epävarmoista tilanteista.  Pieni osa siitä on myös varmaan laiskuutta. Helpommalla pääsee kun kaikki on huolehdittu ja järkässä.

Nyt kaikki varmaan ajattelee, että olen kauhea kommendoora kotona ja mM-parka on siellä täysin tossun alla.  No, osa tuosta pitää paikkaansa :) Yritän pitää kodin hyvässä järkässä ja puhtaana, koska silloin loppujen lopuksi pääsee vähimmällä.  Olen ovelasti vedonnut allergiaan, niin että kotona täytyy olla siistiä ja tavarat ja vaatteet ei voi lojua ympäri nurkkia ja lattioita.  Eikä tuossa mitään ongelmaa olekaan ja tiedän, että mM on tyytyväinen siihen, että koti on siistissä kunnossa ja on varmasti senkin huomannut, että loppujen lopuksi pääsee pienemmällä vaivalla, kun pitää paikat suht hyvässä järkässä. Ja huom! meillä ei ole siis huippusiistiä, vaan ihan sellaista ihan kohtuu tasoa. Ei mulla ole aikaa ja tahtoa puunata kokoajan. Sen verran kuitenkin, että jos joku tuttu sattuisi tulemaan yllärinä käymään, niin ei tarvitse nolostella. Että tällästä!

Alkuviikkoa

Viikonloppu meni taas luvattoman nopeasti. Olipa ihanaa kun sai nauttia auringonpaisteesta.  Tuli luisteltuakin reippaat 1,5 tuntia!

Huomenna iltapäivällä on sitten pomon kanssa keskustelu tai asian läpikäynti, miten sen nyt sitten haluaa nimetä.  En tiedä odottaako pomo mitään vastarintaa vai olettaako se, että homma vaan käydään läpi ja sitten alan sitä tekemään.  Nöyränä tyttönä teen mitä käsketään vai. Hermostuttaa ja vituttaa koko tilanne.  Toivottavasti hermo kestää eikä mikään mene överiksi.  Vatsakin on vielä suht hermostunut ja vihanneskeitto linjalla sitä mennään. Viime yönä taisin saada nukuttua ehkä 5 tuntia. Ei oo kivaa!

No, on tässä jotain positiivistakin tulossa.  Olen saanut talvilomani sovittua huhtikuun loppuun ja nyt on sitten reissu suunnitteilla. mM:lla on tuolloin työmatka etelämmäksi ja meinaan lähteä sinne mukaan.  Otetaan muutama lisäpäivä siihen pelkäksi lomailuksi.  Ja mikä parasta siellä alkaa ilmat lämpeämään ja siellä ei ole koivuja.  Pääsen eroon noin viikoksi siitepölyhelvetistä.  Ah mikä pako :) 

Vituttaa!!!

Loppuviikko on kulunut aika ärtyneissä merkeissä. Musta pilvi nimittäin taas leijuu mun päällä pomon puheista huolimatta. Tai näköjään ne puheet vaan muuttuu. Ensi viikolla keskustellaan asiasta kunnolla nokakkain. Aion sanoa tiukan EIn. Saa nähdä mikä tappelu tästäkin sitten syntyy. Pomoa ei vaan tajua, että en osaa ja ehdi tuollaista hommaa tekemään. Varsinkaan kun kyseessä ei ole projekti vaan ihan säännöllisesti pyörivä homma.  Kai mulla on oikeus sanoa ei??? Tuntuu vaan, että turpiin tässä tulee. Jos ei nyt, niin tämä kieltäytyminen kostautuu joskus myöhemmin. Työpaikkaa kun ei ole varaa menettää, ainakaan ennen kuin uusi on varmistettuna.  Toisaalta tämä on sen tason paskanakki,  että olen sen takia valmis hakeutumaan muille työmaille.  Vituttaa jumalattomasti, että mua pakotetaan tuota hommaa tekemään. Yleensä olen kiltisti ottanut kaikki hommat vastaan, mutta nyt mulla tosiaan tuli raja vastaan. Tuohon paskankaivuuseen en ryhdy! Todella “hyvät” fiilikset ja “loistava” työmotivaatio siis kuten voitte varmaan kuvitella.  Eikä siinä kaikki, tää asia stressaa jo nyt niin paljon, että vatsa on taas aika huonona. Olen tällä hetkellä mössödietillä, joka sisältää kaurapuuroa, mehukeittoa, jugurttia, rahkaa jne eli kaikkea helposti sulavaa. Jos vatsa tuosta vähän rauhoittuisi, ettei tarvitse puolta yötä aina valvoa.  En vaan tiedä millä tän murehtija mieleni ja sisäisen raivottaren saisin rauhoittumaan. Vittu!

Onneksi on tulossa viikonloppu niin pääsee vähän rentoutumaan. Luvassa on ainakin luistelua, kun kerrankin on kunnon talvikelit.  Sen lisäksi meille tulee tänään uusi telkkari, joten siinäkin on sitten ihmettelemistä, että miten kaikki piuhat vedetään ja saadaan kaikki vempaimet toimimaan.  Se kun ei aina ole niin yksinkertaista

Oikein rentouttavaa talvista viikonloppua ystäväiset!

Enkuli takapenkillä

Nyt kiehuttaa aika rankasti! Järkytys ja säikähdys tulee ehkä myöhemmin.  Nimittäin yksi rekka tai iso kuorma-auto yritti listiä mut tänä aamuna. Olin itse tulossa liittymäkaistaa tielle ja just aikeissa vaihtaa kaistaa.  Viereisellä kaistalla oleva rekka taas halusi minun kaistalleni.  Tuo on kieltämättä hankala paikka kun toiset ovat kaistalla liittyäkseen isolle tielle  ja toiset tulevat sille kaistalle samaan aikaan päästääkseen taas kääntymään toisaalle.   Näin, että rekka tuli siihen mun viereen vilkku päällä, mutta en tosiaankaan osannut odottaa, että se tulisi siinä sekunnissa niin törkeästi päälle. Tuli ihan suoraan mun eteen, niin että jouduin painamaan jarrua.  Jos en olisi, niin huonosti olisi käynyt.  Ehkä se vaan mun autosta katsoen näytti siltä, mutta musta tuntuu, että mun auton nokka meni tuon rekan perän alta.  Se perähän nimittäin roikkuu ilmassa.  Niin, että tosiaan läheltä piti. Onneksi sentään refleksit syvästä hämmästyksestä huolimatta toimi, niin että tajusin sitä jarrua painaa. Muuten mut olis varmaan tyrkätty tieltä ulos. Vauhtiakin oli jotain 80 km/h. Pahaa jälkeä olis tullut.  Kiitokset vaan sille suojelusenkelille joka oli mulla tänään kyydissä

Muuten kaikki on siis aika tavallisella tolalla.  Lievähköä työstressiä ja huonosti nukuttuja öitä. Viikonloppuisin nukun ihan hyvin, mutta arkena sitten vähän huonommin. Jotenkin vaan on vaikea rauhoittua, vatsa lorisee ja porisee ja kroppa tuntuu jäykältä ja kipeeltä.  Olen loppukuusta menossa kokeilemaan akupunktiota, niin saas nähdä auttaako myös nukkumiseen.  Tarkoitus on kokeilla akupunktiota allergiaan ja katsoa onko siitä helpotusta siitepölykaudelle.  Viime kevät oli meinaan sen verran painajaismaista allergian kanssa, niin että ei kiitos enää uudestaan.  Olen ihan onnessani lumesta ja pakkasesta ja toivon tosiaan että ne kestävät mahdollisimman pitkään. Inhoan kevättä sattuneesta syystä.

Niin työasioista vielä. Kerroin aiemmin, että mun päällä pyörii musta pilvi. Nyt näyttäisi siltä, että se saattaa sataa jollekin muulle taholle. Pomokin on alkanut tajuamaan, että meillä ei ole ehkä resursseja hoitaa niin isoa ja aikaa vievää hommaa. Mun puheet ja vihjailut on vihdoinkin ottaneet tuulta.  Vähänkö mä olen ovela Pääsen vielä arvioimaan tuon homman tekemistä, vaativuutta ja sen vaatimaa aikaa.  Hahhahaa!

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Pikkasen hiljaista

Juu, blogin suhteen on ollut tosiaan pikkasen hiljaista.  En ole ehtinyt/jaksanyt mitään päivittelemään enkä pahemmin toisten blogeja lukemaan saatika sitten jotain kommentoimaan.  Väsymystä ilmassa :(  Tuntuu, että työt on vieneet kaiken mun energian.  Välillä jo tuntui, että iskeekö muhun se ympäriinsä kiertelevä flunssa, mutta toistaiseksi vielä ollaan terveenä.  Viikonloppu on kyllä tosi tervetullut! Levollista viikonloppua kaikille